Historia pähkinänkuoressa

Jo yli sata vuotta huoltotyötä ja yhteiskuntavastuuta

Lottajärjestö oli naisten vapaaehtoinen, aseeton maanpuolustusjärjestö, joka toimi vuosina 1921–1944. Lottatyö oli monipuolista yhteiskunnallista huoltotyötä ja avustustoimintaa. Sota-ajan poikkeusoloissa lottien apua tarvittiin muun muassa sairaanhoidossa, muonituksessa, varushuollossa, ilmavalvonnassa ja erilaisissa toimistotehtävissä. Jäseniä järjestössä oli enimmillään noin 240 000, joista 8–17-vuotiaita pikkulottia lähes 50 000.

Lotta Svärd -toiminta kasvoi suojeluskuntatoiminnan rinnalla

Vuonna 1917 eri puolille Suomea perustetut suojeluskunnat innostivat mukaan maanpuolustustyöhön entistä enemmän myös naisia. Suojeluskuntajärjestö oli vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, joka toimi Suomessa vuosina 1918–1944. Paikalliset suojeluskunnat muodostivat keskuudessaan kotijoukot, joiden tehtävänä oli sota-aikana vastata kotirintamalla muun muassa liikekannallepanosta. Naisten tehtäväksi tuli huolehtia oman paikkakunnan suojeluskunnan saattamisesta toimintavalmiiksi sekä sen muonittamisesta.

Monilla paikkakunnilla perustettiin erilaisia naisosastoja ja naisten ompeluseuroja, jotka liitettiin osaksi paikallista suojeluskuntaa. Vuoden 1919 lopulla suojeluskunnan naisosastoja ja ompeluseuroja oli jo lähes 200, jotka Suojeluskuntien ylipäällikkö Didrik von Essen halusi yhtenäistää ja yhdistää. Lopulta vuonna 1921 suojeluskuntien naisosastot yhdistyivät valtakunnalliseksi Lotta-Svärd yhdistykseksi. Vuonna 1941 tehdyn sääntömuutoksen yhteydessä nimi Lotta-Svärd yhdistys vaihdettiin Lotta Svärd -järjestöksi. Epävirallisesti lottajärjestö nimitystä oli käytetty jo ennen talvisotaa.

Tehokas ja järjestäytynyt organisaatio

Lottajärjestön suunnitelmallinen ja laaja koulutustoiminta vahvisti valtakunnallista lottatyötä. Koulutuksen avulla lottajärjestö onnistui luomaan organisaation, joka pystyi toimimaan sota-ajan poikkeuksellisissa olosuhteissa järjestäytyneesti ja tehokkaasti. Koulutuksen tavoitteena oli antaa kaikille koulutuksen käyneille lotille samat lähtökohdat toimia poikkeusolosuhteissa. Näin eri puolilta Suomea tehtäviinsä määrätyt lotat pystyivät sovittamaan toimintansa yhteen kriisitilanteessa. Monille naisille Lottajärjestön kurssit olivat 1920–1930-lukujen Suomessa ainoa mahdollisuus opiskeluun kansakoulun jälkeen. 

Lottajärjestön 8−17- vuotiaille tytöille tarkoitettu pikkulottatoiminta aloitettiin vuonna 1931. Tyttötyön tarkoituksena oli välittää lottajärjestön keskeistä arvomaailmaa nuorison keskuuteen ja näin kasvattaa uutta jäsenistöä järjestölle. Pikkulotat kokoontuivat työiltoihin, joissa pidettiin luentoja, keskusteltiin ja askarreltiin. He osallistuivat myös mahdollisuuksien mukaan lottajärjestön jaostotoimintaan.

Lottatyötä rauhan aikana

Alun perin lottajärjestön tärkeimpänä tehtävänä oli tukea suojeluskuntien vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa. Lotat järjestivät keräyksiä, hankkivat lahjoituksia, valmistivat varusteita ja toimivat vapaaehtoisina erilaisissa avustavissa tehtävissä, kuten muonituksessa.

1930-luvun laman aikana lottajärjestön avustustoiminta laajeni yleisen sosiaalisen huollon piiriin. Lotat alkoivat avustaa suojeluskuntien lisäksi muun muassa Suomen Punaista Ristiä, Mannerheimin Lastensuojeluliittoa, tuberkuloosirahastoa, sairaaloita, kunnalliskotien asukkaita ja oman paikkakunnan köyhiä perheitä. Raha-avustusten lisäksi kerättiin vaatteita ja ruokatavaroita jaettavaksi vähäosaisille.

Melko varhaisessa vaiheessa kävi selväksi, että lottajärjestön taloutta ei voitu pitkällä tähtäimellä rakentaa keräystoiminnan varaan. Niinpä liiketoimintaa, joka oli saanut alkunsa tilapäiskanttiinien ja ruokaloiden pitämisestä suurissa yleisötilaisuuksissa, alettiin määrätietoisesti kehittää. Paikallisosastojen omat kioskit, kahvilat ja ravintolat yleistyivät nopeasti 1930-luvun puolivälin jälkeen, ja vuonna 1938 paikallisosastoilla oli jo yli 250 erilaista liikeyritystä.

Järjestön lakkautus ja säätiön perustaminen

Lottajärjestö lakkautettiin Moskovan välirauhansopimuksen nojalla syksyllä 1944. Samana syksynä lottajärjestön huolto- ja avustustoimintaa jatkamaan perustettiin Suomen Naisten Huoltosäätiö, jonka tehtäviksi määriteltiin sodan tai muun kriisin seurauksena kärsimään joutuneiden naisten ja lasten avustaminen. Erityisesti Suomen Naisten Huoltosäätiö keskittyi avustamaan lottakomennuksella työskennelleitä naisia.

Vuonna 2004 Suomen Naisten Huoltosäätiö vaihtoi nimensä Lotta Svärd Säätiöksi. Yhteiskunnallinen huoltotyö oli lottajärjestön toiminnan ytimessä, ja samalla tiellä jatkaa Lotta Svärd Säätiö tänäkin päivänä. Lotta Svärd Säätiö on isänmaallisia arvoja kunnioittava, eettisesti toimiva yhteiskuntavastuun kantaja ja hyväntekijä.

Lotta-Svärd yhdistys sai nimensä Johan Ludvig Runebergin kirjoittaman teoksen, Vänrikki Stoolin tarinoiden, innoittamana. Teoksessa on runo sotilaan vaimosta Lotta Svärdistä, joka seuraa aviomiestään Suomen sodan (1808–1809) taistelukentille ja ottaa tehtäväkseen sotilaiden huoltamisen ja rohkaisemisen. Vaikka mies kaatuu, jatkaa Lotta työtään sotilaiden huoltajana.

Vuonna 1918 pitämässään kiitospuheessa rinnasti kenraali Carl Gustav Mannerheim sodassa avustavissa tehtävissä toimineet naiset Lotta Svärdiin:

”Taistelutantereella laupeudensisarena tai Lotta Svärdinä tai kodissa uupumattomasti aherrellen sotilaiden varustamiseksi ja muonittamiseksi, kaikkialla, kaikilla aloilla on Suomen nainen työskennellyt…”