Virtaniemi Rauha
Rauha Virtaniemi toimi pikkulottana.
Rauha Annikki Virtaniemi (os. Ylinen) syntyi 28.8.1927 Töysässä (nyk. Alavus). Artikkelikuvassa Rauha oikealla.
Uudenmaan Lottaperinneyhdistys ry haastatteli Rauhaa kotonaan Munkkiniemessä 16.12.2024. Haastattelussa hän kertoi lapsuudestaan, sotakokemuksistaan ja pikkulottatoiminnastaan:
”Olen yhdeksänlapsisesta perheestä maalaistalosta. Meitä oli seitsemän tyttöä ja kaksi poikaa. Olen sisarussarjan nuorin. Toiseksi vanhin lapsista Hilda oli pitkälti vastuussa nuorempien lasten hoidosta. Kun minä synnyin, Hilda totesi: ”Nyt tuli rauha taloon” ja näin sain nimekseni Rauha.
Minulla oli ihana lapsuus ja leikin paljon naapurissa asuvien serkkutyttöjen kanssa, koska omat sisarukset olivat paljon vanhempia. Asuimme lähellä koulua ja tykkäsin koulunkäynnistä. Sodan uhasta puhuttiin kotona ja koulussa ja huhut alkoivat kulkea, että Suomi jää Neuvostoliiton alle. Talvisodan syttyessä olin 12-vuotias.
Tomera rouva Manner värväsi Tohnin koulun kautta lottia ja pikkulottia ja näin minustakin tuli pikkulotta. Jatkosodan aikana koulupäivien jälkeen kokoonnuttiin iltaisin koululle. Kunta antoi langat, joista neulottiin sukkia, kaulanlämmittimiä ja lapasia tuntemattomien sotilaiden paketteihin. Kaikissa virallisissa tilaisuuksissa ja juhlissa pidin pikkulottapukua.”
Sotakokemukset
”Perheellemme pahin sotamuisto oli molempien veljien kaatuminen sodassa. Vanhempi veljeni Eino Erkki kaatui talvisodassa Taipaleenjoella 29.12.1939. Kun hän lähti sotaan olin 12-vuotias ja sanoin hänelle:”Tuu sitte takaisin”, johon hän tokaisi ”Sieltä ei tuu kukaan takasin”. Ei tullut.
Toinen veljeni Paavo kuoli jatkosodan lopussa 28.6.1944. Hän oli Juustilassa perunateatterissa ladon takana, kun kuuden pommikoneen laivue havaitsi veljeni ja hänen kaverinsa. Pojat yrittivät piiloutua kivien taakse. Pommikone näki pojat ja laski pommin. Niin meni kivet ja pojat.
Koko perheellemme sota-aika oli huolen täyttämää ja raskasta, kun odotimme ja toivoimme elämäntoivojen eli poikien palaavan kotiin. Erityisesti isälle kahden pojan menetys oli musertavan surullista. Hän oli toivonut kotitilalle toisesta pojasta jatkajaa. Poikien menetyksen jälkeen oli tyttöjen opeteltava ns. raskaat maataloustyöt kuten hevosella kyntäminen ja myöhemmin traktorilla ajaminen.”
Millaisen henkisen perinnön haluaisit jättää tämän päivän nuorille?
”Olkaa isänmaallisia. Rakastakaa syntymämaatanne, toisianne ja kotia.”
Haastattelun lähetti Jaana Korhola.