Vanhanen Sanni
Sanni Vanhanen muonitti perheensä maatilalla upseereita ja toimi ilmavalvonnassa.
Sanni Senja Vanhanen (os. Husu) syntyi 1.5.1918 Ylämaalla.
Lotta-ajoistaan hän on kertonut jälkikäteen, että hän muonitti perheensä maatilalla upseereita, toimi ilmavalvonnassa ja kirjoitti kuoleville sotilaille viimeisiä kirjeitä.
Hän avioitui Martti Vanhasen kanssa. Martti Vanhanen toimi sota-aikana Vilho Pösön lähettinä ja oli eturintamalla tykistössä. Avioliitosta syntyi kaksi poikaa. Aviomiehen suvun tila Äyräpäässä jäi rauhan tultua rajan toiselle puolelle. He saivat Hollolasta Pyhäniemen kartanon maista tontin, jonne raivasivat ja perustivat pientilan, rintamamiestalon.
Sanni Vanhasen lapsenlapsi Ira Hakala on muistellut mummoaan:
”Mummoni Sanni Vanhanen eli pitkän ja hyvän elämän. Hän oli todella aktiivinen Pyhäniemen kylässä, toi positiivisen olemuksensa ja karjalaisen luonteensa osaksi tätä hämäläistä maisemaa. Hän oli mukana perinnejutuissa, kinkereillä, pyhäkoulun opettaja, kouluhallituksessa ja kirkkokuorossa. Hän oli lahjakas kirjoittaja, joka piti Kanadassa ilmestyneessä amerikansuomalaisessa Industrialisti-lehdessä palstaa. Hän soitti hienosti nuorena viulua ja pianoa, lauloi virsiä ja omasi myös Karjalan naisen kenties ’yliluonnollisia’ kykyjä.”
Sanni oli pidetty kylällä ja useampi lapsi kutsui häntä mummoksi ja saattoi mennä koulun jälkeen hänen luokseen kylään. Sanni oli tärkeä myös omille lapsenlapsilleen ja näiden lapsille.
”Uutena vuotena isovanhemmat pelkäsivät raketteja, sota oli sen jättänyt jälkeensä. Jouluna oli aina Suomen liput kuusessa. Ja suurin arvo oli se, että elämä jatkui omalla turvallisella maalla ja omassa kodissa.”
”Kun oli lapsi niin isovanhempieni onni oli käsinkosketeltavaa. He istuivat usein kaksin pihakeinussa nauraen ja ottaen minut väliinsä istumaan. He kertoivat usein tarinoita Karjalan kunnaista ja siitä, miten voin tuntea paljain jaloin nurmikolla juostessa oman maan. Rakkaus, hoiva, huolenpito ja meissä elämän jatkuminen oli heille suuria arvoja. Vaikka erilaisia merkkejä ja lippuja oli heillä hyllyssä koristeena, he yrittivät säästää silti meidät lapset hurjilta sotatarinoilta, joita me monesti salaa kuuntelimme. He halusivat jättää kaiken taakseen, mutta joskus löysin mummoni itkemästä. Lukiessani hänen päiväkirjaansa hänen kuoltuaan, ymmärsin, että vaikka hän sopeutui ja nautti elämästä Hollolassa ystävien ympäröimänä, silti sota oli jättänyt pysyvät jäljet. Mummoni oli niin nuori, kun hän oli lottana ja joutui näkemään ja elämään sotatilassa vuosia ja pelkäämään läheisten ja itsensä puolesta. Mummo teki arvokkaan työn Suomen eteen, oman osuutensa.”
Sanni Vanhanen eli pitkän elämän ja sai nauttia neljän lapsen isomummona olosta. Hän nukkui rauhallisesti pois vanhainkodissa Hollolassa syksyllä 2010.