Uotila Katri
Katri Uotila liittyi Lotta Svärd- järjestöön v. 1943 ja toimi viestilottana.
Katri Uotila (o.s. Rauvola) syntyi Eurajoella 8.8.1923. Maanviljelijäperheeseen kuuluivat myös kaksi vanhempaa siskoa ja nuorempi veli. Ennen sotavuosia vuodet kuluivat kotitilan töissä ja piikomisessa.
Hän liittyi Lotta Svärd- järjestöön v. 1943 ja toimi viestilottana. Kesäkuussa 1943 hän osallistui varusjaostokurssille Uudessakaupungissa. Marraskuussa 1943 oli kaksi viikkoa kestänyt viestikurssi Tuusulan Syvärannassa.
Komennus Äänilinnaan
1943 joulukuussa tuli komennus Äänislinnaan 14. viestipataljoonaan. Majuri Torsten Ranta otti Uotilan vastaan ja sanoi: ”Muistakaa, lotta, aina pitää villahousut jalassa”.
Majuri Ranta vei Uotilan Äänislinnan teatteriin ”Viktoria ja hänen husaarinsa” -operetin ensi-iltaan. Teatteritee juotiin majurin luona. Uotila oli Äänislinnan töissä viestipataljoonan keskuksessa.
Äänislinnasta tuli komennus Kontupohjaan. Kohtupohjassa oli 80 linjan keskus, neljä lottaa oli aina kerrallaan töissä. Keskus oli venäläisen apteekkarin talossa. Siellä ei ollut täitä eikä rottia, ja lotat myös asuivat talossa. Ikkunoissa oli luukut. Yhtenä yönä luukussa olevasta reiästä näkyi ihmisen silmä, ehkä desantti oli liikkeellä.
Yöllä herroille tuli soittoja, joissa ilmoitettiin mm. desanttien pudotuksista Äänisjärven jäälle. Sanottiin, että jos jokin räjäytetään, puhelinkeskus lentää ensimmäisenä. Kauppala oli kokonaan hävitetty.
Elämä oli rauhallista, eikä miehiä käynyt. Sotilaspastori toi lotille elokuvalippuja venäläisten rakentamaan elokuvateatteriin. Kirkko oli suomalaisten tekemä.
Keskuksen peitenimi oli Leuka. Perääntymisvaiheen aikana keskuksessa salakuunneltiin puheluita, että tiedettiin, miten asiat olivat.
Suurhyökkäys Kannaksella
Kesäkuussa Kannaksella alkoi suurhyökkäys, jonka jälkeen alkoi tulla joukkoja ja siviilejä. Sotilaat marssivat täyspakkaukset selässä ja olivat kovin hiertyneitä. Hevoset vetivät kenttäkeittiöitä, maataistelukoneet hyökkäsivät ja kaikki koettivat maastoutua metsän suojaan. Viimeinen juna tuli Karhumäestä ennen juhannusta ja oli todella täynnä.
Juhannuspäivänä ilmoitettiin, että keskuslotat oli unohdettu työpaikalleen. Vikapartion henkilöauto haki keskuksen neljä lottaa 26.6.1944 ja kuljetti heidät Äänislinnaan (Kontupohja luovutettiin 28.6.1944). Puhelinkeskuksen piti olla toiminnassa loppuun asti.
Äänislinnasta lähdettiin Suojärvelle. Rata oli poikki ja kesti kauan ennen kuin matkaa päästiin jatkamaan. Kiskoja oli yhdessä vaunussa varaosina. Suojärveltä matka jatkui Pälkjärvelle, jossa osa lotista majoittui von Fieandtin ”linnaan”, kaksikerroksiseen taloon. Noin viikon kuluttua Uotila pääsi kolmen kuukauden maatalouslomalle.
Kun uusi komennus tuli syyskuussa, ei enää tarvinnut lähteä, sillä sota oli jo päättynyt.
Elämä sotien jälkeen
Uotila oli muonittamassa inkeriläisten leirillä kansanopistolla. Hänen käteensä paloi rakko, kun vesikuppi, jolla ruispuuroa laitettiin lautaselle, oli niin kuuma.
Uotila toimi muonitustehtävissä myös silloin, kun sotilaat palasivat sodasta. Sotilaat marssivat Vuojoen asemalta Eurajoen seurojentalolle ja lauloivat:”Kuullos pyhä vala, kallis Suomen maa…” Lotat olivat laittaneet heille tervetuloaterian.
Uotila lähti lottatehtäviin isänmaanrakkaudesta. Hän halusi olla mukana, kun miehetkin joutuivat tuleen ja niin paljon heitä kaatui.
Sodan päätyttyä hän oli mm. puutarhaharjoittelijana Vaanin kartanossa. Avioiduttuaan v. 1957 Pentti Uotilan kanssa hän toimi pitkään kotitilansa emäntänä tehden raskaita töitä yhdessä miehensä kanssa.
Eläkevuosinaan hän on asunut kotipitäjässään Eurajoella, ensin rivitaloasunnossa ja sitten palvelutalo Tupalassa ja palvelukeskus Jokisimpukassa.