Uikkonen Annikki
Annikki Uikkonen toimi lottana muonitusjaostossa Alastarolla.
Annikki Uikkonen (os. Tuomisto) syntyi 9.9.1924 ja kuoli 2.12.2014 Alastarolla.
Alastaron pitäjän Mälläisten kylän Tuomistossa varttui viisi tytärtä, joista jokainen oli mukana Alastaron paikallisosaston Lotta Svärd -järjestössä. Tyttäristä vanhimmat, Kerttu ja Annikki, olivat isoja lottia ja nuorimmat, Unelma, Vappu ja Anja-Maija, pikkulottia.
Annikki liittyi Lotta Svärd -järjestön Alastaron paikallisosastoon vuonna 1941. Nuorempana oli pikkulottien toiminnassa. Lotta-arvoltaan muonituslotta. Suoritti muonitus- ja lääkintäkurssin. Sodan aikana oli pakkaustehtävissä. Sankarivainajien hautajaisissa kirkossa oli lottien kunniavartiossa. Rauhan aikana oli leireillä muonitustöissä. Kuukausittain oli taitojen harjoituskokoontumisissa. Helsingin olympialaisissa v. 1952 työskenteli Alastaron maatalousnaisten muonitusryhmässä ulkomaisten urheilijoiden ruokapalvelussa.
Kävi kansakoulun Alastaron Mälläisissä. Suoritti Turun Marttayhdistyksen talouskoulun. 1940-luvulla kävi kutomakursseja ja oli innokas kutoja. Toimi maatalouskerhoneuvojana. Oli tarjoilijana pitäjän pidoissa ja myöhemmin toimi pitokokkina. Vuodesta 1941 alkaen Mälläisten postipysäkin ja myöhemmin Tammiaisten postiasema 1:n hoitajana.
Avioitui maanviljelijä Heikki Uikkosen kanssa v. 1961. Perheeseen syntyi tytär. Perhe muutti Alastaron Hanhijoelle, jossa toimi maatilan emäntänä. Oli innokas puutarhaviljelijä, myi torilla kasvattamiaan kukkia, juureksia, vihanneksia ja marjoja.
Osallistui Alastaron seurakunnan toimintaan monin tavoin. Lauloi kirkkokuorossa ja toimi pyhäkoulun opettajana 30 vuotta. Oli diakoniajohtokunnan puheenjohtajana. Osallistui Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen toimintaan, Alastaron Hanhijoen maatalousnaisten opintokerhoihin ja Alastaron Sotainvalidien veljesliiton toimintaan. Oli mukana SPR:n ystäväpalvelussa. Puoliso Heikki joutui sodan lopussa sotavangiksi. He osallistuivat sotavankiyhdistysten järjestämille kesäpäiville monet kerrat.
Koti, uskonto ja isänmaa olivat hänelle tärkeitä arvoja koko elämän. Eläkepäiviksi Alastaron kirkonkylään muutettuaan, hän oli joka pyhäinen kirkossa kävijä. Maatilan toiminnan ja tyttären perheen erityisesti lastenlasten elämän seuraaminen ja muu aktiivinen osallistuminen piti vireessä loppuun saakka. 90-vuotispäivätkin vielä vietettiin kahvitellen.
Kunniamerkit: Jatkosodan muistomitali, Pyhäkoulun kultainen ansiomerkki.