Turkki Aune
Aune Turkki toimi lottana muonitusjaostossa Anjalassa.
Sinä iltana revontulet Pohjan taivaalla löivät erityisen voimakkaasti, kuin pahaa aavistaen.
Aune Turkki (os. Lamponen) syntyi 4.8.1923 Valkealassa.
Aune Turkki oli 16-vuotias, kun talvisodan liikekannallepano alkoi. ”Sinä iltana revontulet Pohjan taivaalla löivät erityisen voimakkaasti, kuin pahaa aavistaen”, muistelee Aune 80 vuotta myöhemmin.
Siitä alkoivat Aunen vuodet nuoruudesta aikuisuuteen. Arjen töistä oli selvittävä ilman miehiä. Maatalon työt oli tehtävä, lapset ja vanhukset hoidettava. Työpäivän jälkeen kehrättiin villalankaa ja kudottiin sukkia, lapasia ja sormikkaita rintamalle lähetettäväksi. Mieltä painoi pelko – mikä on läheisten kohtalo rintamalla, mikä on Suomen kohtalo.
Päivä alkoi 6.30 aamu-uinnilla Kymijoessa ja jatkui tiiviinä iltaan asti.
Jatkosodan alkaessa Aune sai kutsun lottakoulutukseen, joka järjestettiin Anjalan kartanossa Kymijoen varrella. Koulutus kesti kaksi viikkoa, koulutettavia oli nelisenkymmentä.
”Kartanossa oli huoneita kahdessa kerroksessa, kaksi tyttöä asui aina samassa huoneessa. Minun huoneen nimi oli Sami. Päivä alkoi 6.30 aamu-uinnilla Kymijoessa ja jatkui tiiviinä iltaan asti. Koulutuksen yhteydessä tehtiin myös työtä, joka oli lasten leikittämistä ja leikkien opettamista.”
Lottalupauksen Aune antoi Anjalan kirkossa. Matkaa Anjalan kartanosta oli 12 km, ja se tehtiin kävellen. Tilaisuudessa luovutettiin lottaneula ja lottapuku.
Lottana Aune toimi pääasiassa muonitustehtävissä kotirintamalla, kun sotapoikia lähetettiin metsänhakkuisiin ja mottisavottoihin. Komennukset kestivät yleensä muutaman viikon, ryhmän koko oli noin 30 miestä.
”Ensimmäinen komennuspaikka oli Kihliän talo, Roope oli isännän nimi, siellä palvelin kuusi viikkoa. Yleensä muonitusta hoiti kaksi lottaa, mutta minä olin yksin. Veden kantoon sai apumiehen, jos tarve oli isompi. Työpäivä alkoi ennen miesten herätystä maidon haulla maatalosta. Kihliästä minut haettiin mustalla, komealla orilla Tainan hoviin, jossa samanlainen komennus kesti 2-3 viikkoa.”
Aunen lottakomennukset sisälsivät myös muita tehtäviä, mm. viikko puun istutusta Mäntyharjun Kinnillä, jossa hän kävi päivätyössä kotoa käsin Valkealan Nuolniemeltä. Pakettien lähetys jatkui koko sodan ajan, niin perheen miehille kuin tuntemattomille sotilaille. Ruokapaketit sisälsivät korppuja, paistettua lampaan lihaa ja muuta hyvin säilyvää.
Sodan pitkittyessä kirjeiden vaihto kävi vilkkaana veljien ja ystävien, jopa tuntemattomien sotilaiden kanssa. Suruviestejä kantautui lähipiiriin, perheeseenkin.
”Pappi ei ehtinyt tuoda surusanomaa, se tuli postissa. Olimme perunan kaivussa, äiti ja lapset. Siinä perunapellon kivellä istuimme, luimme kirjettä ja itkimme. – Mutta pitkän sodan aikana nuoruuden vuosista ehti jäädä myös paljon kauniita muistoja.”
Aune Turkki toimi Mäntyharjun Rintamaveteraanit ry:n Naisjaoston puheenjohtajana 1993-2010, jaoston perustamisesta viimeiseen kokoukseen asti.
Mutta pitkän sodan aikana nuoruuden vuosista ehti jäädä myös paljon kauniita muistoja.
