Tulenheimo Eva

LottaOrganisaatio ja kunniajäsenetSuomen Naisten Huoltosäätiön hallitus ja sihteerit Lotta Svärdin perilliset - Helsingin Yliopiston pienoiselämäkerratLääkintäjaosto

Eva Tulenheimo toimi Pohjois-Hämeen piirin puheenjohtajana ja lääkintäjaoston päällikkönä.

Eva Debora Heman syntyi 3.5.1885 Lammilla kirkolliseen perheeseen, sillä hänen isänsä oli rovasti, asessori, valtiopäivämies ja kirjailija Gustaf Adolf Heman . Isän kirkkoherranviran myötä perhe muutti 1885 Ylöjärvelle, 1892 Merikarvialle ja 1905 Jyväskylään. Porvoon tuomiokapitulin asessorin virka 1905 tarkoitti isälle myös tiuhaa matkustamista Porvoon ja Jyväskylän välillä. Eva opiskeli ylioppilaaksi Tampereen tyttökoulussa, lopullinen ylioppilastutkinto 1904 tentittiin kuitenkin Helsingissä. Sitä ennen hän kävi koulua Porissa. Lääkäriksi Eva opiskeli Helsingissä 1905 alkaen ensimmäisten suomalaisten naisten joukossa ja suoritti kandidaattitutkintonsa 1910. Lääkäripolusta on muistettava, että naislääkärit saivat laissa muodollisesti samat oikeudet kuin mieslääkärit vasta 1925 ja vuoteen 1914 naisten oli myös anottava erivapautta lääkärintoimen harjoittamiseen Lääkintöhallitukselta. Eva Tulenheimo oli hyvin kielitaitoinen ja teki jo 1912 opintomatkan Sveitsiin ja Saksaan. Lääketieteen opiskelijat tekivät ennen lisensiaattitutkintoaan töitä lääkärinä kuten nykyäänkin, Eva toimi esimerkiksi 1912 sijaisena Virtain kunnanlääkärille sekä Nummelan parantolan alilääkärinä, 1913 hän oli Naantalissa kylpylälaitoksen avustavana lääkärinä (kuten myös 1917) sekä virkaatekevänä kaupunginlääkärinä.

Eva avioitui 1914 Helsingissä Kangasalan urkutehtaan johtajan Martti Tulenheimon kanssa Martin perhetutun Oskar Merikannon soittaessa häämarssin. Martti Tulenheimon veljiä olivat kokoomuspoliitikko ja professori Antti Tulenheimo sekä asianajajat Olli ja Eino Tulenheimo. Kangasalan urkutehtaan urkuja löytyy edelleen useista kirkoista Suomesta, samoin Suomen koulujen urkuharmonit olivat pääosin peräisin Kangasalta. Eurooppaan eri urkutehtaisiin suuntautuneen häämatkan jälkeen nuoripari oli erossa useamman kuukauden, kun Eva teki Helsingissä Lastenklinikalla amanuenssintyönsä. Lääketieteen lisensiaatiksi Eva Tulenheimo valmistui maaliskuussa 1915 ja sai lääkärinoikeudet. Sen jälkeen pariskunta perusti kodin Kangasalle. Kangasalan kunnanlääkäri vastusti alkuun naisen puuttumista kunnan sairaanhoitoon, joten Eva alkoi hoitaa työpaikkalääkärin tapaan Kangasalan urkutehtaan väkeä. Hän toimi 1915 hetken myös Espoon kunnanlääkärin sijaisena.

Tulenheimon pariskunta oli usein erossa toisistaan muun muassa Martin urkumatkojen takia. Myös 1916 perheen esikoista Marjattaa odottaessaan Eva asui anopillaan Helsingissä ja palasi synnytyksen jälkeen Kangasalle. Evan isä kuoli 1917 ja hänen äitinsä muutti sen jälkeen Evan perheen luokse Kangasalle asumaan. Evan mies Martti Tulenheimo oli kantava voima Kangasalan ja Pohjois-Hämeen suojeluskuntatoiminnan järjestämisessä. Hän oli muutenkin yhteiskunnallisesti aktiivinen ja mukana esimerkiksi Aamulehden johtokunnassa sekä vuonna 1927 perustetun Yleisen Autoliiton hallituksen jäsenenä.

1918 tammikuussa alkaneessa sisällissodassa Kangasala oli kuitenkin alkuun punaisten käsissä ja Martti ja Eva Tulenheimo perheineen kotiarestissa. Eva odotti perheen toista lasta Eilaa epävarmassa tilanteessa, vaikka olosuhteet Kangasalla olivatkin ehkä juuri urkutehtaan tiiviin työyhteisön vaikutuksesta väkivallattomammat kuin monella muulla paikkakunnalla. Maaliskuussa 22. päivä valkoisten joukot valtasivat Kangasalan, jonka jälkeen käytiin koko sisällissodan ratkaisevia taisteluita Tampereella. Perheen toinen tytär Eila syntyi heinäkuussa. Ajan kuohuvasta ilmapiiristä kertoo paljon esimerkiksi se, että Marjatan kastetodistus on kirjattu vasta vuodelle 1918, vaikka Eva Tulenheimo muisteluissaan kertookin ristiäisistä vuonna 1916. Jälkeenpäin Eva Tulenheimo on omissa muisteluissaan keskittynyt varsinkin vuoden 1918 tapahtumiin ja hän on kirjoittanut niistä myös Lotta Svärd -lehteen.

1919 joulukuussa perustettiin Kangasalan Lotta Svärd -osasto. Eva Tulenheimo kuului jo sääntöjen vahvistamiskomiteaan ja oli alusta asti saniteettiosaston puheenjohtaja. Hän järjesti useita lääkintäkursseja niin piiri- kuin paikallistasolla. Kursseilla luennoitiin, valmistettiin siteitä, tehtiin sidontaharjoituksia ja tutustuttiin lääkintähuoltoon sekä lääkeaineisiin. Puheenjohtajaksi Kangasalan osastoon hänet valittiin 1921, ja hän toimi tässä toimessa järjestön lakkauttamiseen saakka. Eva Tulenheimo oli myös Pohjois-Hämeen lottapiirin eli Kangasalan paikallisjärjestön yläorganisaation varapuheenjohtaja 1921–1935 ja puheenjohtaja 1936–1944. Piirin lääkintäjohtaja hän oli koko piirin toiminnan ajan 1921–1944. Nämä johtavat roolit lottapiirissä olivat merkittäviä varsinkin otettaessa huomioon, että esimerkiksi lääkintälottien koulutus oli pitkälti juuri piirien vastuulla. Eva Tulenheimon työpari piiritasolla oli piirin puheenjohtaja lääkärikollega Suoma Loimaranta-Airila, joka oli Eva Tulenheimon tuttu jo varhaisilta kouluajoilta Porista.

Eva Tulenheimo vaikutti vahvasti muun muassa myös laajan kontaktiverkostonsa ansiosta Kangasalan oppikoulun perustamiseen 1921 ja koulu toimikin alkuvuotensa Tulenheimojen vanhassa päärakennuksessa. Hän toimi pitkään koulun johtokunnassa ja koulun lääkärinä 1921–1939. Eva Tulenheimo työskenteli Kangasalan kunnanlääkärin sijaisena ainakin 1920 ja sen jälkeen hän teki uraa useita vuosia kunnanlääkärinä Kangasalla sekä Sahalahdella vuosina 1925–1933. Perheen kolmas lapsi Pertti syntyi 1923.

Eva Tulenheimo oli Lotta Svärd -uransa lisäksi muutenkin aktiivinen järjestötoimija ja monien yhdistysten kannatusjäsen. Hän oli aloittamassa 1920-luvulla Kangasalla esimerkiksi paikallisen Mannerheimin Lastensuojeluliiton sekä Punaisen Ristin toimintaa. Hän oli myöhemmin jäsenenä myös muun muassa Sotainvalidien Veljesliitossa, Suomen Taideteollisuusyhdistyksessä, Kaisa Kallion kansalaislahjasäätiön kannatusyhdistyksessä, Lääkäriliitossa, paikallisessa Maamiesseurassa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa sekä oli paikallisen tyttöjen partiolippukunnan kannatusjäsen.

1930-luvulla Evan mies Martti Tulenheimo vaikutti lapuanliikkeessä. Eri lähteiden valossa arvioitaessa on kuitenkin haastavaa päätellä, kuinka suuri vaikuttaja hän lopulta oli liikkeen sisällä. Joka tapauksessa hän osallistui liikkeen toimintaan aktiivisesti, myös Mäntsälän kapinan tapahtumiin ja tuomittiin sen seurauksena puoleksi vuodeksi ehdolliseen vankeuteen 1932. Hän ei kuitenkaan menettänyt kansalaisluottamustaan, vaan toimi myöhemmin esimerkiksi monissa Kangasalan kunnan luottamustehtävissä. Myöhemmin hän kannatti myös omien sanojensa mukaan ”kielletyn lapuanliikkeen perintöä jatkavan kansanliikkeen” IKL:n toimintaa, vaikka ei ilmeisesti osallistunutkaan sen toimintaan näkyvästi.

Eva Tulenheimo toimi Lotta Svärd lehden toimituskunnassa toukokuusta 1936 alkaen. Hän kirjoitti lehteen lääkintälottia koskettavista asioista sekä matkoista esimerkiksi Itä-Preussiin ja Ruotsiin. Eva Tulenheimon lottakontaktit olivatkin hyvin kansainvälisiä. Esimerkiksi 8.7.1939 Tulenheimojen vieraskirjasta löytyy merkintä Lottavieraista Virosta, Latviasta, Liettuasta, Ruotsista, Norjasta ja Saksasta. Ruotsin Lottien johtajan avustaja Maria Brück oli ilmeisesti Evan erityinen tuttavuus.

1936 Eva Tulenheimosta tuli Lotta Svärdin Pohjois-Hämeen piirin puheenjohtaja Suoma Loimaranta-Airilan jälkeen ja vakiohahmo piirijohtajien kokouksissa valittaessa toimihenkilöitä. Hän oli esimerkiksi puheenjohtajana piirien puheenjohtajien kokouksessa 15.11.1936, jossa tehtiin Syvänrannan Lepokodin eli nykyisen Lottamuseon tontin hankintapäätös.

Eva Tulenheimo johti talvisodan aikana Kangasalan paikallista Vapaan Huollon Keskuksen osastoa, joka vastasi siviiliväestön huoltotoiminnasta. Sen kautta avustettiin talvisodan aikana evakuoituja ja kotinsa pommituksissa menettäneitä. Välirauhan aikana Vapaa Huolto huolehti muun muassa luovutettujen alueiden siirtolaisista. Tehtävä oli Eva Tulenheimolle luonteva, sillä organisaatio käytti hyväkseen Punaisen Ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton olemassa olevia rakenteita maakunnissa ja kunnissa.

Eva Tulenheimo aloitti Lotta Svärd keskustoimikunnassa vuodesta 1941 alkaen varsinaisena jäsenenä. 1940-1941 hänellä oli jo keskusjohtokunnan valiokuntien jäsenyyksiä koskien toimintaohjeiden uudistussuunnittelua, toipilas- ja invalidihuoltoa ja hevostenhoitokurssia. Toimintakaudella 1941-1942 hän oli toinen varapuheenjohtaja, samoin kaudella 1942–1943. Lääkintäjaoston päällikkö hän oli 1943–1944. Eva Tulenheimo oli jo ennen lääkintäjaoston päällikkyyttä osallistunut lääkintäjaoston toimintaohjeita uudistavan valiokunnan sekä kenttäsairaalavarusteiden hoitovaliokunnan työskentelyyn sekä toiminut muutenkin laajasti yhteistyössä järjestön ensimmäisen lääkintäpäällikön Suoma Loimaranta-Airilan kanssa. He tapasivat usein ja edustivat yhdessä muun muassa Saksassa 1938 vieraillessaan paikallisen kansallissosialistisen puolueen naisjärjestön luona. Matkallaan he tapasivat Eva Tulenheimon muisteluiden mukaan ainakin Joseph Göbbelsin ja Rudolf Hessin.

Eva Tulenheimon molemmat tyttäret tekivät oman lottauransa. Marjatta toimi Kangasalan osaston lääkintä, toimisto- ja viestijaostossa, talvisodan aikana Sotasairaala 10. kanttiininhoitajana ja jatkosodan aikaan työssään Aamulehden toimittajana komennuksella sotatoimialueella. Eila valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1944 ja toimi sitä ennen lottana ilmeisesti ainakin ilmavalvonnassa. 1942 Evan poika Pertti joutui kolmannelta luokalta lukiosta suoraan armeijaan. Samana vuonna toimittajana toimiva vanhin tytär Marjatta meni naimisiin toimittaja Jukka Tyrkön kanssa.

Kaikki Lotta Svärdin keskusjohtokunnan pestit toivat luonnollisesti runsaasti vastuuta Eva Tulenheimolle. On myös muistettava, että lääkintälotat joutuivat toimimaan sodan aikana hyvin erilaisissa paikoissa, kuin mihin heidät oli alun perin koulutettu, joten haasteita varmasti oli kaikkien lääkintään suuntautuneiden lottien työssä tasolla kuin tasolla. Kenttäsairaaloiden järjestämisen organisointi oli myös osa Eva Tulenheimon vastuualuetta ja tehtävä, jota hän piti hyvin tärkeänä. 1944 Eva Tulenheimon johdolla järjestettiin ensimmäinen lottalääkärien neuvottelutilaisuus, jossa keskusteltiin muun muassa oikeudesta kantaa lääkärimerkkiä lottapuvussa ja lääkärilottien asiantuntija-avusta paikallisille johtokunnille.

Lääkintälottien työmahdollisuudet sodan jälkeen olivat keskusjohtokunnan mielessä jo sodan loppuvaiheessa, varsinkin lääkintälottien mahdollisuus kouluttautua kodinhoitajiksi. Eva Tulenheimo kirjoitti asiasta myös Lotta Svärd -lehteen . Suunnitelmaa ei tietenkään voitu toteuttaa kaavaillusti Lotta Svärdin lakkauttamisen takia. Eva Tulenheimo tiesi muun keskusjohtokunnan tapaan ja laajojen sosiaalisten kontaktiensa ansiosta lakkautusuhasta ja siihen valmistauduttiin esimerkiksi Kangasalla lahjoittamalla Keski-Hämeen parantolalle siellä olevan kanttiinin varasto ja 10 000 markkaa.

Mielenkiintoinen sattumus Eva Tulenheimoon liittyen tulee esille Kangasalan lottien muistelmissa, kun lotta Anna-Maija Salokangas muistelee keittiövuoroaan suojeluskuntatalolla vuonna 1944. Jostain syystä Valvontakomissio oli vieraana Kangasalla, heitä emännöi Eva Tulenheimo ja isännöi suojeluskunnan paikallispäällikkö. Lähtiessään herrat olivat toivottaneet ulko-ovella kaikkea onnea ja menestystä. Menestys jäi lyhyeksi, kun Lotta Svärd lakkautettiin seuraavana päivänä 23.11.1944.

Ensimmäiseen Naisten Huoltosäätiön hallitukseen valittiin 1944 kaksi varajäsentä, joista tuli myöhemmin säätiön puheenjohtajia, näistä toinen oli Eva Tulenheimo. Hän oli säätiön kolmas puheenjohtaja. Huoltosäätiössä ja Työmaahuollossa vahvasti vaikuttaneen Tellervo Hakkaraisen muistelmien mukaan juuri niin sanottu vanha kaarti, eli 1800-luvun lopulla syntyneet Lotta Svärdin johdosta, olivat tärkeimmässä osassa siirryttäessä Huoltosäätiön aikaan. Lokakuussa 1945 Evan mies Martti kuoli. Poika Pertti oli vielä opiskelemassa, joten Kangasalan urkutehtaan johtaminen lankesi pitkälti Evan harteille muutamaksi vuodeksi pojan valmistumiseen saakka. Tässä valossa on varsin ymmärrettävää, että hän oli alkuun varajäsenen roolissa Huoltosäätiössä. Varsinaisena jäsenenä Eva Tulenheimo toimi 1948 alkaen, vapauduttuaan vastuullisesta roolistaan urkutehtaalla, vaikka hän jatkoikin useamman vuosikymmenen urkutehtaan hallituksen puheenjohtajana. Eva Tulenheimon toimi nimenomaan Naisten Huoltosäätiön luottamustoimissa, eli hänen aktiivisuutensa ei ulottunut Työmaahuollon liiketoiminnan puolelle.

Huoltosäätiön pääoma karttui lahjoituksista, jotka olivat rahaa, talletuksia, arvopapereita, irtaimistoa, kiinteistöjä ja maa-alueita. Huoltoasiain työvaliokunta oli hallitusta avustava elin, joka ratkaisi kaikenlaiset säätiölle osoitetut huoltoasiat samoin kuin hoiti avustusanomusten käsittely ja suurempien anomusten valmistelun hallituksen kokoukselle. Työvaliokunta oli itsenäisesti valtuutettu ratkaisemaan pienemmät anomukset ja siihen kuului 3 säätiön hallituksen jäsentä. Eva Tulenheimo toimi tässä työvaliokunnassa vuodesta 1948 siihen asti, kunnes huoltoasiain ja raha-asiain työvaliokunnat yhdistettiin vuonna 1965, puheenjohtaja hän oli 1960–1965.

Eva Tulenheimon sotien jälkeisiä vastuutehtäviä olivat Huoltosäätiössä toimimisen lisäksi ainakin Kangasalan kunnanvaltuuston jäsenyys 1945–1950, terveydenhoitolautakunnan varapuheenjohtaja hän oli vuosina 1940–1951. Kangasalan kirjaston johtokunnassa hän oli vuosina 1930–1960.

Eva Tulenheimo kuoli 5.8.1977 92-vuoden iässä. Hänen erityinen harrastuksensa oli musiikki ja laulaminen. Lähteissä ja muisteluissa häntä kuvataan lämmöllä empaattiseksi ja arvostetuksi henkilöksi.

Elämäkerran kirjoittaja: Anita Elomaa