Tolvi Aino
Aino Tolvi toimi lottana lääkintäjaostossa ja muonitusjaostossa.
Aino Tolvi syntyi Harjavallan Torttilan kylässä 18.4.1880. Kuusilapsisessa perheessä oli kolme poikaa ja kolme tyttöä, joista Aino oli tyttäristä nuorin, ja koko sisaruskatraan toiseksi nuorin. Heidän isänsä oli maanviljelijä, vanhaa talonpoikaissukua. Molempien vanhempien suonissa virtasi esivanhempien peruja aatelisveri, ja sen kerrotaan myös Ainolle periytyneen ilmeikkäänä liikehtimis- ja esiintymiskykynä.
Ainon isä oli kotiseudullaan arvostettu maanviljelijä ja uranuurtaja karjanhoidon ja meijeritalouden alalla. Tolvin tila oli suuri, navetassa oli tilaa yli 50 lehmälle ja noin 20 vasikalle. Tilaan kuului myös oma meijeri, josta vietiin voita Pietariin ja Englantiin.
Aino aloitti kansakoulun käynnin Harjavallassa. Aino jäi orvoksi 12-vuotiaana äidin kuoltua 1892, isä oli kuollut vain vuotta aikaisemmin. Koska Aino ja hänen pikkuveljensä, perheen kuopus, olivat alaikäisiä, otti vanhin sisar Tolvin tilan hoitovastuun siihen asti, kunnes myöhemmin toinen perhe osti tilan. Ainolle ja hänen veljelleen jäi tilakaupoissa synnyinkotiinsa syytinkihuoneet, eli he saivat asua tilalla, vaikka eivät sitä enää omistaneetkaan. Koska Aino oli sisarista nuorin, hän autteli jo perheitä perustaneita vanhempia sisaruksiaan erilaisissa askareissa, lastenhoidossa ja taloustöissä. Ainolla oli myös huone toisen sisarensa luona Heikkilän tilalla Setälässä vuodesta 1915 lähtien. Aino oli erityisen kiintynyt lapsiin, ja hänellä oli vilkas mielikuvitus, jolla usein lapsia viihdytti. Hänellä oli myös vahva myötäelämisen kyky, jonka vuoksi hän oli pidetty niin sukulaisten, ystävien kuin koulutovereidenkin keskuudessa.
Vanhempiensa kuoleman jälkeen Aino aloitti opinnot Porin Suomenkielisessä yksityistyttökoulussa 1893, ja valmistui 1899. Koulussa oli lämmin isänmaallisuuden henki, ja se tarttui myös Ainoon, seuraten mukana ja viitoittaen koko hänen loppuelämäänsä. Tyttökoulussa hän sai myös herätteen kansansivistystyöhön, ja hän kuului Satakunnan nuorisoseurojen kantajäseniin.
Tyttökoulun jälkeen 1901 Aino lähti Helsinkiin opiskelemaan kasvatusopilliseen käsityötyttökouluun, joka kesti kaksi vuotta. Myöhemmin 1917 hän kävi myös Tampereella lyhyen hierojakurssin. Helsingissä opiskellessaan Aino liittyi Satakuntalaiseen osakuntaan ja osallistu aktiivisesti sen toimintaan. Hän oli mukana lukupiireissä, harrasti kirjallisuutta, runoja ja näytelmiä. Hän oli myös mukana varainkeräystoiminnassa Satakunnan keuhkoparantolan hankkeessa. Luontaisen esiintymiskykynsä vuoksi Aino oli mukana näytelmissä niin Harjavallan nuorisoseurassa, kuin Porin Äestäjäjuhlilla 1920, jolloin hän teki mieleenpainuvan roolisuorituksen Alphose Daudetin Arleesittaressa.
Aino oli uhkarohkea ja seikkailunhaluinen nainen. Aino kuului Satakunnan lottiin yhdistyksen perustamisesta lähtien. Suomen sisällissodan aikaan hän oli varustamassa rintamatarpeita muiden naisten kanssa. 1.2.1919 Aino lähti vapaaehtoisena Viron Vapaussotaan ystävänsä Kyllikki Pohjalan kutsumana, ja toimi siellä ambulanssin taloudenhoitajana ja keittäjänä. Hän palasi takaisin Suomeen 27.4.1919. Kauaa hän ei kuitenkaan Suomessa ehtinyt olla, sillä häntä pyydettiin pian mukaan Aunukseen. Aunuksen retki oli kuitenkin koitua hänen kohtalokseen, sillä hän meinasi menettää henkensä erään kylän palossa. Myöhemmin hän sai huonosta ravinnosta johtuen parantumattoman munuaistaudin, joka mursi Ainon hyvän terveyden.
Sotaretkien jälkeen hän kiintyi sotilaskotityöhön. Hän oli jonkin aikaa upseerien taloudenhoitaja Lappeenrannassa, kunnes vastaanotti vastavalmistuneen Pitkärannan sotilaskodin johtajan toimen 1926. Paikka oli hänelle vieras, ja ”muukalaisena” hän tuli Pitkärantaan. Ystävällisen luonteensa avulla hän kuitenkin tutustui nopeasti ihmisin ja voitti heidät puolelleen.
Aino ehti olla Pitkärannassa noin puolitoista vuotta, kunnes 28.9.1928 hän sai surmansa traagisesti. Hänet surmasi eräs varusmies, joka oli ryöstöaikeissa piiloutunut Ainon asuntoon. Aino oli mitä ilmeisemmin herännyt ääniin ja lähtenyt tutkimaan tilannetta, jolloin verekseltään yllätetty varusmies ampui hänet. Peittääkseen jälkensä mies sytytti sotilaskodin tuleen. Hänet saatiin myöhemmin kiinni ja vastuuseen teostaan.
Aino haudattiin 15.10.1928 Harjavallassa. Hänen hautakiveään koristaa Emil Cedercreutzin tekemä kipsisilhuetti. Ainon kohtalo järkytti ja kosketti suuresti monia ihmisiä, sillä hän oli hyvin pidetty ihminen ja hänellä oli laaja ystäväpiiri.
Lähde: henkilöesittely perustuu Aino Tolvin sukulaisen Mervi Latvalan tekstiin, joka on julkaistu Harjun Kilta ry:n lehdessä syksyllä 2016.
Kuvat: Mervi Latvala