Toivainen Liisa
Liisa Toivainen toimi pikkulottana Pielavedellä.
Maija Liisa Toivainen, syntyi 1925 Pielavedellä, Ristiskylässä.
Liisa muistaa kuinka 5-vuotiaana tyttönä meni kun mummon ja vaarin kanssa joulukirkkoon hevoskyydillä ja kirkossa ei ollut kristallikruunuja vaan vahakynttilöitä ympärikirkkoa. Kotona asui vanhemmat ja perheen viisi lasta sekä mummo ja vaari. Liisan äiti sairasti nivelreumaa. Heillä oli pieni mökki, pari lehmää ja lampaita. He elivät omavaraistaloudessa, ruis jauhettiin käsikivillä. Maito kirnuttiin ja näin saatiin voita. Isommista taloista vietiin kermat meijeriin kolurattailla.
Lotta Svärd -järjestöön Liisa liittyi naapurin kahden kotirintamalotan mukana. Lottajärjestössä hän kävi tallukkakurssia ja lähetti paketteja rintamalle. Naapurissa asui leski ison lapsikatraan kanssa, jonka mies oli kaatunut sodassa. Liisa kävi siellä auttamassa, teki jopa riihenpuintia. Kotona Liisan äiti oli yksin lasten kanssa, isä oli sodassa. Vanhimpana lapsena Liisa osallistui kaikkiin töihin.
Sodan päätyttyä Liisa olisi halunnut lähteä opiskelemaan ja Haukivuorella oli emäntäkouluun valmistava kurssi. Naimisiin Liisa meni vuonna 1947 ja yhteiselo alkoi miehen kotipaikalla Pielaveden Pangalla. Lapsia syntyi kolme tyttöä ja poika. Poika kuoli muutama vuosi sitten. Tytär asuu samalla kylällä ja huolehtii äidin asioista. Mies oli puuseppä, hän teki puusepän töitä. Työvuosiin mahtui myös palomestarin työt Vehmersalmella. Liisan työt oli kahvilassa ja koulun siivoojana. Siivoojan töistä Liisa jäi eläkkeelle. Liisa asui aiemmin yksin kerrostalossa, muutti viisi vuotta sitten rivitaloasuntoon. Mies sairastui munuaissairauteen ja kuoli.
Leskenä Liisa ollut jo kymmeniä vuosia. Eläkepäivien harrastuksiin on kuulunut kuorolaulu ja liikunta erityisesti hiihtäminen on yksi mieluisista harrastuksista. Liisa saanut elää suhteellisen terveenä, ei paljon lääkkeitä. Liikkeelle kun lähtee pienet kivut häviää. Päivittäiset arkiaskareet Liisalta hoituu.