Siirry sisältöön
Maila sairaanhoitajana

Tevä Maila

Lotta Lääkintäjaosto

Maila Tevä toimi lottana lääkintäjaostossa Viipurissa ja Kotkassa.

Maila Annikki Hiltunen (o.s. Tevä) syntyi 2.4.1913 Viipurissa, jossa hän vietti myös lapsuutensa. Perheeseen kuului hänen lisäkseen kaksi lasta. Maila valmistui sairaanhoitajattareksi 2.1.1937 Viipurin sairaanhoitajakoulusta. Koulutukseen sisältyi puoli vuotta erikoisopetusta lastenhoidossa. Päästötodistuksessa hänen käytännöllinen kelpoisuutensa ja teoreettiset tietonsa arvosteltiin kiittäen hyväksytyiksi. Hänestä tuli Suomen sairaanhoitajaliiton jäsen nro 2652. Vuonna 1938 hän liittyi Suomen Punaiseen ristiin ja sai jäsenmerkin nro 3787. Maila työskenteli Viipurin kaupunginsairaalassa sijaishoitajattarena Lasten- ja naistenosastossa 1.5.1937-31.3.1938.

Kun Maila sai vakituisen toimen alisairaanhoitajattarena Kotkan kunnallissairaalassa, oli edessä muutto Kotkaan. Siellä hän työskenteli 1.4.1938-1.12.1940 vuorotellen päivä- ja yötyössä kirurgisilla osastoilla, kesä- ja muina loma-aikoina osastonhoitajattaren sijaisena kirurgisella sekä lasten osastolla. Leikkaussalissa hän avusti nukuttajana. Antamassaan työtodistuksessa ylilääkäri R. Appelberg totesi neiti Hiltusen tehneen tehtävänsä kiitettävällä huolella, taidolla ja reippaasti. Tunnollisesti oli hän huolehtinut potilaiden hoidosta ja heidän toivomustensa täyttämisestä. Maila kykeni myös pitämään kurin ja järjestyksen osastolla. Maila saikin nimityksen Viipurin Lääninsairaalan Kotkan osaston hoitajattareksi alkaen 1.1.1941.

lottia Viipurissa
Lottia Viipurissa Punaisen lähteen torilla vuonna 1941. On hamstrattu kuppeja. Maila Hiltunen toinen vasemmalta.
lottia Viipurissa
Viipurin tuomiokirkon rauniot vuonna 1941. Lotta Maila Hiltunen oikealla.

Maili liittyi myös lottajärjestöön kuuluen Etelä-Kymenlaakson piirin Kotkan paikallisosastoon. Talvisodan aikana Maila osallistui haavoittuneiden sotilaiden ensihoitoon pääsidontapaikalla ”siellä jossain”. 11.3.1941 Maila sai Suojeluskuntapiiriltä määräyksen liikekannallepanon varalta, jolloin Maila suoritti Lotta-Svärd iltakurssit seuraten erikoisopetusta lääkintäjaostossa 7.-22.3.1941.

lottia ja sotilaita
Etummaisena on lääkintälotta Maila Hiltunen, toisena oikealta on hänen sisarensa Vuokko. Kuva on jatkosodan ajalta vuodelta 1941.
lotat siellä jossakin
Lotat siellä jossain It-Karjalassa Kajaanin korkeudella. Maila vasemmalla.

Jatkosodan aikana 1941–42 Maila toimi lääkintälottana 29. kenttäsairaalan osasto A:lla. Jatkosodan alussa perustetut 29 kenttäsairaalaa, jotka sijoitettiin ehjinä säilyneisiin rakennuksiin tai parakkeihin, jaettiin A- ja B-osastoihin; A oli puhtaasti kirurginen ja se sijoitettiin mahdollisimman lähelle etulinjaa; B sijaitsi 10–20 kilometrin etäisyydellä A:sta. Erityisesti lähellä eturintamaa oli lääkintälotan työ erittäin raskasta ja vaativaa sekä fyysisesti että psyykkisesti.

hoitohenkilökuntaa
Hoitohenkilökunta neuvonpidossa Ylämaalla jatkosodan aikana 1941. Maila Hiltunen vasemmalla.
leikkaussalihoitajat
Leikkaussalihoitajat Alina Kautto ja Maila Hiltunen Johanneksessa 1941. Taustalla näkyy Hackmanin tehtaan piippu.

Välirauhan aikana Maila sai sairaanhoitajaystävältään kutsun kotijuhliin Kotkaan, jossa Maila tapasi tulevan aviomiehensä, Martti Tevän. Huhtikuussa 1942 jatkosodan jo riehuessa Maila pääsi kenttäsairaalasta sotalomalle ja pari vihittiin avioliittoon Kotkassa 18.4.1942. Koska nuoripari odotti ensimmäistä lastaan, ei Mailan enää tarvinnut lähteä komennukselle. Esikoispoika syntyi marraskuussa. Perhe asui silloin Kotkassa isossa kerrostalossa Merikotkassa. Jatkosodan aikana keväällä 1944 syntyi toinen poika.

kuva hääparista
Hääpari.

Kun Kotkan kaupunki oli keväällä 1944 ankarien ilmapommitusten kohteena, meni Maila lapsineen pommitusten pelossa pesuhuoneeseen nukkumaan. Kun ilmahälytys tuli, myös Martti meni kylpyhuoneeseen vetäen oven kiinni perässään, ja samalla ikkunat rysähtivät sirpaleina sisään. Vakavammilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin. Särkyneiden ikkunoiden tilalle asennettiin pahvit.

Sota lopulta päättyi. Perhe kasvoi vielä kahdella pojalla ja yhdellä tyttärellä. Maila jäi kotiin huolehtimaan lapsilaumastaan ja kodin järjestyksestä. Suurten ikäluokkien lapsilta ei pihalla ollut kavereista pulaa. Maila antoi lastensa ymmärtää, että syömään piti tulla, kun kirkon kellon viisarit sojottivat ylöspäin, ja sitten kun pitkä viisari osoitti ylös ja pullea alas. Silloin isäkin yleensä pääsi tehtaalta kotiin.

Ruuanlaittajana Maila oli maan mainio. Läskisoosit, makaroonilootat. sienikastikkeet ja savuankeriaat maistuivat kasvaville pojanvintiöille; silakkalaatikon ja aamuisen kaurapuuron päälle ei aina niin ymmärretty, mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi. Sunnuntaisin Maila tarjosi myös jälkiruokaa, eikä Mailan leipomaa pullaa ja mustikkapiirakkaa voinut kyllin kehua. Vielä vanhempina päivinään Maila osasi yllättää kyläilemään tulleen lapsikatraan erinomaisilla aterioillaan ja uusilla resepteillään.

Vuoden 1956 tienoilla tapahtui muutto Kotkan Apteekkitaloon torin laidalle. Maila oli luonteeltaan hyvin seurallinen ja järjesti mielellään erilaisia kutsuja. Erityisesti ompeluseurojen aikana lapset mielellään pysyivät poissa tai yrittivät saada unen päästä kiinni kovasta pulinasta huolimatta.

Mailan harrastuksiin kuului myös posliinin maalaus ja saven valanta. Sitä varten aviomies-Martti hankki uunin, jolla lasite poltettiin maalausten pintaan. Muutoinkin Mailalla oli taipumusta taiteellisuuteen. Se näkyi asuntojen tyylillä toteutetussa sisustuksessa ja seinien tauluissa. Maila arvostikin vanhaa suomalaista lasia ja posliinia, ja muille antamansa lahjat olivat usein hänen omilta hyllyiltään. Lapsenlapset olivat ”kuppivuorossa” opiskelemaan lähtiessään, jolloin Maila antoi heille puoli tusinaa kahvikuppeja.

Kiinnostus eri maita, kulttuureja ja maisemia kohtaan johti lukuisiin matkoihin. Eläkevuosinaan Maila ja Martti reissasivatkin paljon. Matkat olivat useimmiten pitkiä kaukomatkoja. Kunto kesti molemmilla ja innostus kartutti kokemuksia. Mailan omin sanoin:

”Pitää kulkea niin kauan kun töppöset kantaa!”

Vuonna 1991 Maila sairastui vakavasti. Vanhana sairaanhoitajana hän osasi suhtautua hyvin luontevasti tulevaan kuolemaansa. Kuukausi ennen menehtymistään vielä hyvävointinen Maila vei perheensä, lapsiensa perheet ja yhden hyvän ystävänsä matkalle vanhaan kotikaupunkiinsa Viipuriin. Mailan mainiolla opastuksella tutustuttiin hänen lapsuutensa kotitaloon, Torkkelin ja Monrepon puistoihin, ja kaiken huipuksi hänen entiseen työpaikkaansa Viipurin sairaalaan, joka edelleen toimi sairaalana. Viipurin kirjaston näyttelystä Maila osti Monrepos-puiston hautasaarta esittävän taulun. Pienessä ravintolassa syötiin yhdessä ikimuistoisen ateria.

Maila perheineen Viipurissa 1990-luvulla
Maila ja perhe Viipurissa 1991.

Kaksi päivää ennen kuolemaansa Maila sai luettavakseen kirjeen Kansaneläkelaitokselta. Siinä todettiin, että hänelle oli myönnetty rintamamiestunnus. Mailaa jaksoi asia naurattaa:

”Liekkö eläkkeeseen tullut pieni korotus?”

Puoliso ja lapset olivat Mailan vuoteen vierellä, kun hän rauhallisesti nukkuen menehtyi Kotkan sairaalassa 24.8.1991. Omat hautajaisensa Maila oli itse hyvin pitkälle sopinut. Maila Hiltusen tuhkat siroteltiin hänen toiveensa mukaisesti Kotkan Parikan hautausmaalle.

Mailan kuva