Tervo Pirkko
Pirkko Tervo toimi pikkulottana.
Pirkko Kaarina Tervo (os. Tuhkanen) syntyi opettaja Uuno Tuhkasen kuusilapsisen perheen toiseksi nuorimpana lapsena Lappeella (nyk. Lappeenrantaa) 28.12.1927. Perhe muutti jo vuonna 1929 Karjalankannakselle Vuokselaan, jossa Uuno toimi Päiväkiven koulun opettajana, ja Hilda-äiti opetti käsitöitä sekä hoiti perheen ylläpitoa. Karjalaisuus muovasi vahvasti nuorta Pirkkoa ja rakkaus nuoruuden kotiseutua, sen ihmisiä ja murretta kohtaan säilyi loppuun asti ja välittyi seuraaviin sukupolviinkin.
Sota kosketti kaikkia. Pirkko hakeutui pikkulotaksi, mutta karjalaisten osa oli vääjäämättä kodin menetys ja evakon ankara tie. Se kulki Parkanon ja Ähtärin kautta Helsinkiin, jossa Pirkko sai valkolakkinsa. Isäkin menehtyi sairauskohtaukseen jo 1944. Määrätietoisesti Pirkko jatkoi opiskelua ja päätyi Jyväskylän kasvatusopilliseen korkeakouluun. Hän valmistui sieltä kansakoulunopettajaksi ja tutustui samalla opiskelutoveriinsa Martti Tervoon. Pari vihittiin jo vuonna 1948. Sodan jälkeen aikaa ei ollut hukattavaksi.
Ensimmäinen yhteinen työpaikka oli Viitasaaren Niinilahden koulu, josta pariskunta siirtyi jo 1949 Eräjärvelle (nyk. Oriveteen liitetty entinen kunta). Siellä oli minun, ainoaksi jääneen lapsen, ensimmäinen kotini vuodesta 1950. Helsinkiin perhe asettui 1956. Karjala ja sodan muistot eivät silti koskaan unohtuneet.
Opettajan uralla Pirkko kohosi rehtoriksi ja toimi vuosikaudet tulisieluisasti opettajien ammattijärjestöissä merkittävissä tehtävissä. Pirkko oli työssään kunnianhimoinen ja peräänantamaton, mutta myös lempeä ja antelias. Vapaa-aika kului kesämökeillä ensin Eräjärvellä, sitten Karjalohjalla ja lopuksi puolison sairastumiseen asti uudelleen Eräjärvellä, johon he olivat erityisesti kiintyneet. Jatkuvaa iloa hänelle toi kahden lapsenlapsen hoitaminen ja mahdollisuus nähdä heidän varttumisensa perheellisiksi aikuisiksi. Pirkko ehti tutustua ja ihastua myös kahteen lapsenlapsenlapseensa.
Perheessä vallitsi isänmaallinen henki. Ihantalassakin taistellut Martti oli aktiivinen reservin upseeri ja aikanaan väestönsuojelutyön tehtävissä. Pikkulottana 1944 toiminut Pirkko oli riennoissa mukana – aluksi kyläyhteisössä, sittemmin ammattijärjestötyön kautta.
Puolison sairastuttua ja menehdyttyä Pirkko oli edelleen aktiivisesti yhteydessä ystäviinsä. Vuosien myötä heidän rivinsä kuitenkin harvenivat. Omassa kodissa hän jaksoi asua vuoteen 2021, minkä jälkeen oli edessä siirtyminen viihtyisään hoitokotiin Karjala-talon viereen, missä hänen pitkä elämänsä päättyi kauniisti 8.10.2022. Pirkko lähti uskossa, mihin sopivat ”Oi katso mitä aamu” -laulun päätössanat: ”saat alkaa alusta.” ”Veteraanin iltahuuto” kuultiin musikaalisen Pirkon toivomuksen mukaisesti siunaustilaisuudessa.
Esittelyn kirjoittanut
Timo Tervo
Poika