Teikari Nancy
Nancy Teikari toimi pikkulottana Porvoon Saksalassa.
Äitini Nancy syntyi runsaslapsiseen ruotsinkieliseen Ewaldsin perheeseen 25.7.1931 Porvoon Saksalassa. Pikkulottiin hän liittyi 11-vuotiaana tyttösenä kesän 1943 alussa. Kokoontumispaikkana oli Saksniemen lastenkoti, jonne oli majoittuneena saksalaisia sotilaita, jotka auttoivat maanviljelijöitä pelloilla, kun eivät olleet rintamalla.
Nuori Nancy lähti toimintaan mukaan uteliaisuudesta. Matkaa Sajaniemeen oli kotoa 3,5 kilometriä, joka taitettiin jalkaisin. Äitini oli perheestä ainoa tyttö, joka oli mukana pikkulottatoiminnassa. Isosisko Elvi saattoi usein äitiäni kokoontumisiin ja takaisin kotiin, mutta joskus kotimatka oli taivallettava yksin. Se oli varsinkin pimeässä niin pelottavaa, että matka taittui juosten. Pyörää ei äidilläni ollut.
Kokoontumisia oli kerran viikossa. Pikkulotat opettelivat isänmaallisia lauluja, marssimista ja rivissä seisomista. Laulaminen oli äidilleni erityisen mieluista. Saksalaisille sotilaille tytöt valmistivat voileipiä ja teetä. Bonuksena tuli jonkinlainen saksankielinen sanavarasto.
Taitoja kartutettiin myös yksinkertaisen ensiavun antamisessa kuten pikkuhaavojen puhdistamisessa ja sitomisessa. Liekö pikkulottana toimiminen osaltaan vaikuttanut siihen, että äitini kouluttautui myöhemmin sairaanhoitajaksi.
Naimisiin äiti meni 1956 Eero Teikarin kanssa. Yhdessä sitten kierrettiin Suomen lentokenttiä isäni työskennellessä lentäjänä Suomen ilmavoimissa. Perheeseen syntyi ajan myötä kaksi tyttöä. Myöhemmin perhe asettui pääkaupunkiseudulle, jossa äitini toimi parinkymmenen vuoden ajan laboratoriohoitajana.
Äiti viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviään tätä nykyä palvelutalossa Helsingissä, ja juhli kesällä 2021 90-vuotispäiviään lastensa ja lastenlastensa kanssa.
Sattui niin mukavasti, että haastatellessani äitiäni syyskuun alussa 2021 lottagalleriaa varten, kolahti postiluukusta postia Lotta Svärd säätiöltä 100-vuotisjuhlavuoden merkeissä. Luin huonosti näkevälle äidilleni juhlavuoden suojelijan Jenni Haukion lotille ja pikkulotille osoitetun kiitoskirjeen, joka oli jennimäisen isänmaallinen ja empaattinen. Tämä oli kuin piste iin päälle haastattelun päätteeksi. Hyvä mieli tuli äidille myös lahjaksi luvatusta jalkojenhoidosta; erinomainen tapa muistaa näitä naisia, jotka tekivät niin paljon maamme hyväksi.
Jutun kirjoittaja on Nancyn vanhempi tytär, Merja Ekebom.
