Tarpila Anja
Anja Tarpila toimi pikkulottana Kokkolassa.
Anja Tarpila (o.s. Perkkiö) syntyi 16.9.1931.
Ennen sotavuosia hän kävi kansakoulua ja oppikoulua Kokkolassa. Lotta Svärd -järjestön pikkulottiin hän liittyi Kokkolassa 1943. Hänen tehtävänään oli kirjeiden kirjoitusta ja pakettien lähetystä sotilaille, sankarihautausmaan kunniavartiota, siteiden rullausta ja ensiapuharjoituksia.
Anja muistelee, kuinka 1940-luvulla koulunkäynti oli haasteellista sodan aikana ja vielä sen päätyttyäkin. Koulua käytiin väistötiloissa, koska koulut olivat täynnä vankeja. Välillä koulua ei pidetty lainkaan sodan takia. Kokkolassa Anja oli mukana 4H-kerhossa, jossa hän hoiti pientä kasvimaata koulun takana. Sinne oli raivattu puistosta tilaa puutarhapalstoille. Ruoka oli kortilla, joten puutarhapalstat olivat tarpeen kaupungin keskustassa. Anja muistaa, kuinka koululta puutarhapalstalle kantautui kauniina venäläisten vankien ääni, kun he lauloivat moniäänisenä kuorona. Koulupäivän jälkeen hän avusti kasvattivanhempiaan leipomossa.
Sodan päätyttyä Anja kävi oppikoulun loppuun v. 1948 ja työskenteli sen jälkeen kaupan myyjänä Kokkolassa. V. 1950 hän muutti kasvattiperheensä mukana Lappeenrantaan, jossa sai harjoittelupaikan Örebron päiväkodista. V. 1951 hän muutti Helsinkiin, jossa työskenteli Naistenklinikan puhelinvaihteessa. Naistenklinikalta hän sai suositukset opiskelua varten ja pääsi opiskelemaan Lastenlinnaan, josta valmistui lastenhoitajaksi v. 1952. Valmistuttuaan hän työskenteli Sofianlehdon lastenkodissa vuosina 1952–1957, kunnes meni naimisiin. Aviomies Heikki Tarpila sai työpaikan Vilppulasta, jonne pariskunta muutti v. 1957. Anja työskenteli hammashoitajana Heikin vastaanotolla kolmannen lapsen syntymään eli vuoteen 1962 saakka. Esikoinen, Lasse syntyi v. 1958, sitten Laura v. 1960, Laila v. 1962 ja Jussi v. 1964.
Vilppulasta perhe muutti Juupajoelle v. 1965. Äidin ja perheenemännän rooli oli varsin perinteinen: mies kävi töissä ja vaimo hoiti lapset ja kodin. Vaikka lapset syntyivät varsin lähekkäin ja perheen hoitaminen vei paljon aikaa, oli Anja silti monella tapaa aktiivinen. Anja on aina ollut taitava ruoanlaittaja ja valmisti upeita juhlaruokia isollekin joukolle sekä perhejuhliin että muihin vierailuihin. Hän oli muutenkin taitava käsistään: ompeli ja neuloi koneella vaatteita lapsille, usein itselle ja miehelleenkin. Kädentaidot houkuttelivat myös kouluttautumaan lisää ja hän kävi askartelukursseilla. Anja on myös hyvin musikaalinen ja kävi musiikkileireillä Oriveden opistolla ja Saarikylillä. Jo Helsingissä asuessaan hän kävi laulutunneilla ja harrasti laulua Käpylän naislaulajien kuorossa. Naiskuoroharrastus jatkui myös Helsingistä muuton jälkeen Mäntän naiskuorossa, Juupajoen kirkkokuorossa ja Oriveden naislaulajissa.
Kädentaidot, musikaalisuus ja lastenhoitajakoulutus yhdistyivät, kun Anja toimi Juupajoella lasten ja kehitysvammaisten kerhotoiminnan vetäjänä v. 1971–1972. Hän innostui myös opiskelemaan lisää ja suoritti kasvatustieteen Approbaturin v. 1970. Pariskunta erosi v. 1973 ja Anja muutti lasten kanssa Lappeenrantaan, jossa kasvattiperhe asui edelleen. Siellä hän työskenteli lastenhoitajana useissa kaupungin eri päiväkodeissa: Parkkarilassa, Peltolassa, Parkkarilassa ja viimeisenä Lauritsalassa, jossa työskenteli myös lastentarhaopettajan sijaisena. Yksinhuoltajan elämä ei ollut helppoa ja välillä Anja teki jopa kolmea työtä yhtä aikaa pystyäkseen elättämään perhettä. Siitäkin huolimatta aktiivinen harrastustoiminta jatkui myös Lappeenrannassa: lauluharrastus Lappeenrannan kamarikuorossa, sinfoniakuorossa ja Lauritsalan kirkkokuorossa. Hän opiskeli Lauritsalan iltalukiossa englantia ja saksaa, harrasti naisvoimistelua ja toimi aktiivisesti Lauritsalan koti- ja kouluyhdistyksessä erilaisten tapahtumien järjestämisessä, joilla kerättiin varoja koulun oppilaiden harrastustoimintaan ja stipendeihin.
Kuoroharrastuksen kautta löytyi uusi puoliso ja Anja meni naimisiin Hannu Toropaisen kanssa v. 1985. Anja kaipasi edelleen puutarhatöitä ja niitä hän pääsi taas harjoittamaan Skinnarilan siirtolapuutarhalle, johon valmistui mökki v. 1981. Myös siirtolapuutarhayhdistyksessä Anja ja Hannu olivat aktiivisia: osallistuivat hallitukseen ja keräsivät rahaa kirpputorimyynneillä yhdistyksen yhteisen ns. Soputuvan rakentamiseen. Vuonna 1989 Anja jäi eläkkeelle päiväkotityöstä. Silti paljon puuhaa riitti siirtolapuutarhamökillä, jossa lapset ja lastenlapset vierailivat lomilla tai olivat usein hoidossakin mummolassa. Eläkkeellä Anja kiinnostui taas harjoittamaan kädentaitojaan ja osallistui useana vuonna kansalaisopiston öljyvärimaalauskurssille.
Monet hienot maalaukset koristavat Anjan kotia edelleen. Kädentaidot eivät ole kadonneet vanhallakaan iällä: Anja osallistuu edelleen kansalaisopiston ”Käden taidot toimintarajoitteisille” -kurssille, sillä v. 2016 Anja joutui pyörätuoliin aivoinfarktin seurauksena. Hän osallistuu myös säännöllisesti Saimaan ammattiopiston lähihoitajaopiskelijoiden järjestämään ikääntyneiden päivätoimintakerhoon, jossa pääsee tapaamaan ikäisiään kanssaihmisiä, askartelemaan, visailemaan, jumppaamaan ym. Muisti hänellä pelaa hyvin, aktiivisuus ja kyky oppia uutta on säilynyt edelleen korkeasta iästä huolimatta. Vielä 89-vuotiaana hän on oppinut käyttämään älykännykkää, jolla kirjoittaa itse käsivammastaan huolimatta WhatsApp-viestejä ja hymiöitä lapsille ja lastenlapsille päivittäin ja viikoittain. Hyvällä perusteella voikin sanoa, että Anja on oikea digimummo!
Tämän nimityksen hän sai jo v. 2011, kun hän osallistui Saimaan ammattiopistossa ”Koti Suomessa” -hankkeeseen, jossa kehitettiin opetusmateriaaleja suomen kielen opiskeluun maahanmuuttajille. Helvi Tyrnin roolissa voit tänäänkin nähdä Anjan esiintyvän videoilla ja kuulla hänen lempeän satujen lukijan äänensä.