Tammisto Aune
Aune Tammisto toimi lottana muonitusjaostossa.
Aune Elvi Inkeri Tammisto os. Salminen syntyi 15.6.1926 Lumivaaran Ihalan kylässä Miilumäen tilalla Anna (os. Kuntsi) ja Walto Salmisen toisena lapsena. Ensimmäinen lapsi oli kuollut synnyttyään keskosena. Perheeseen syntyi vielä kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Aune kävi Ihalan kansakoulua kuusi vuotta sekä jatkokoulua, mutta koulu jäi kesken sodan sytyttyä 1939. Talvisodan päätyttyä oli edessä muutto Liedakkalaan Kemin maalaiskuntaan sekä Alatornion Könölän kylään isän siskon luo. Siellä koulu jatkui ja Aune sai päästötodistuksen. Asuen sodassa kaatuneen enonsa lesken luona Jaalan Kimolassa Aune kävi rippikoulun 1941.
Aune liittyi Lotta Svärd -järjestöön 16.3.1936. Hän harjoitteli jo 9-vuotiaana pikkulottana tilanteita sotaa varten. Sitten jatkosodan vuonna 1942, ollessaan 16-vuotias, äidin sisko, emäntä Ida Mäkitalo pyysi Aunen lottatehtäviin sanoilla: ”Saat työtä ja leipää”. Aune toimi muonituslottana ja tarjoilijana. Sijoituspaikkoina olivat Rauhala Lahdenpohja Laatokan laivasto, Huuhanmäen rannikkotykistön koulutuskeskus, Valamon saaren aliupseerikoulu, pieni yksikkö Jaakkiman puolella ja Kerimäki.
Sodan loputtua Aune pääsi siviiliin lokakuussa 1944 ja hän muutti ensin kotiväen luo Ylivieskaan ja sen jälkeen Jaalan Kimolaan, jossa hän tapasi tulevan puolisonsa Kauko Tammiston kesällä 1945. Syksystä 1945 Aune työskenteli kotiapulaisena pappi Saul Niemisen (myöh. opetusneuvos, rehtori, ohjelmapäällikkö) perheessä Porissa. Tämä oli hänelle merkityksellistä aikaa. Aune ja Kauko avioituivat marraskuussa 1946, ensimmäinen lapsi Tuula syntyi 1948 ja toinen lapsi Anne 1954. Perhe asui Kimolassa, Jaalassa sekä 1980-luvulle asti Voikoskella. Aune oli kotiäiti. Kauko teki elämäntyönsä Woikoski Oy:llä. Aune toimi aktiivisesti Martoissa, Mäntyharjun Rintamanaisissa, Mäntyharjun Punaisen Ristin Veripalvelussa, Reservialiupseerinaisissa sekä Voikosken Rukoushuoneyhdistyksen johtokunnassa.
Voikoskelta Aune ja Kauko muuttivat Nurmijärvelle 1980-luvulla lähemmäs tytärten perheitä. Aune löysi sisältöä elämäänsä toimien Kirkkokuorossa, Ylistyskuorossa, Diakoniapiirissä, Kristillisissä eläkeläisissä ja Rintamanaisissa. Aune uskoi Jumalaan ja eli luottaen ja turvaten häneen. Aune harrasti paljon käsitöitä ja hän ompeli mm. neljä kansallispukua ja useita ryijyjä. Kirjoja hän luki paljon. Matkat Israeliin sekä pääsy uudelleen oman lapsuudenkotinsa maisemiin Lumivaaraan olivat hänelle merkityksellisiä. Karjalanpiirakoiden leipominen, muiden leivonnaisten ohella, oli Aunen bravuuri viimeisiin vuosiin saakka.
Aune sai tasavallan presidentin myöntämän Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin 27.4.2019. Ruotsin majan palveluita Aune sai käyttää useaankin otteeseen. Aune Tammisto menehtyi 94 vuoden ikäisenä 1.6.2021.