Syrjänen Lea
Lea Syrjänen toimi pikkulottana Riihimäellä.
Lea Syrjänen (os.Lehtovaara)
”Synnyin 1.10.1927 Riihimäellä. Isäni oli töissä rautateillä ja äitini hoidossa oli perheen kauppaa: Maito-, ruoka- ja sekatavarakauppa S. Lehtovaara. Minulla oli myös 7 vuotta vanhempi veli. Kauppa sijaitsi Riihimäen keskustassa Jarrumiehenkadulla ja kotimme oli samassa rakennuksessa.
Talvisodassa Riihimäki joutui ankarien pommitusten kohteeksi, olihan se rautateiden risteysasema, varuskuntakaupunki ja aseita ja patruunoita valmistavan Sakon tehtaiden paikkakunta. 15.2.1940 pommitus oli kohtalokas meidän perheelle. Minä olin evakossa maaseudulla, Lopella, tätini luona, mutta äiti hoiti kauppaa ja isä oli työstään lepovuorossa kotona. Myös rintamalle komennuksen saanut veljeni oli vielä päästetty käymään kotona ennen lähtöään.
Pommikoneet olivat tulleet lähes yllättäen. Isä ja veljeni juoksivat pihalla olevaan kellariin ja äiti naapurin kellariin. Pommi osui meidän taloon ja tuhosi sen täysin, samoin kellari sai osuman, jolloin isäni ja veljeni saivat surmansa. Tämä oli musertava isku perheellemme.
Tämän pommituksen jälkeen isänmaallisuus kasvoi minussa, halusin tehdä jotakin auttaakseni ja liityin pikkulottiin. Kokoonnuimme isojen lottien kanssa mm lotta Leirimaan kotona, hänen tyttärensä oli koulukaverini. Olin jakamassa ruokaa sotilaille vanhalla työväentalolla, tiskasin astioita ja tein kaikkea, mitä ruokailun järjestämiseen tarvittiin. Koulutyö oli tuolloin keskeytettynä.
Kun koulut jälleen sodan päätyttyä avattiin, jatkoin opiskelua Riihimäen Lyseossa ja lottatyö jäi vähemmälle.
Kotona vallitsi raskas suru ja äitini suru oli musertaa minutkin, elämä oli kovin vaikeaa. Niinpä päätin keskeyttää oppikoulun 4. luokalta ja hakeuduin opiskelemaan Helsingin Kauppiaiden kauppaoppilaitokseen. Sen loputtua ensimmäinen työpaikkani oli Kansa -yhtiössä Helsingissä, josta siirryin Riihimäelle Valtion Pukutehtaan toimistoon. Pian minua kuitenkin pyydettiin Valtion Puhelimeen, jossa sähköttäjäkurssin käytyäni siirryin Lennättimen puolelle. Toimin sähköttäjänä eläkkeelle jäämiseen saakka, 42,5 vuotta. Tästä työstä sain Suomen Leijonan ritarikunnan ansiomerkin.
Tulevan mieheni, veturinkuljettaja Lasse Syrjäsen tapasin 1947 ja 1949 meidät vihittiin. Saimme kaksi poikaa vuosina -50 ja -52. Mieheni kuoli 1991.
Monenlaisten terveysongelmien vuoksi olen nyt asunut vuodesta 2013 palveluasunnossa Inkilänhovissa Riihimäellä. Hoidan kaikki asiani itse, mutta näin minulla on turvallinen olo. Ihan viime vuosiin asti matkustelin paljon, olen myös mukana Riihimäen Sotaveteraanit ry:n toiminnassa.
Mieli on pysynyt iloisena: ”Näen aina jotain hyvääkin, vaikka mitä elämä eteen tuo.””
Lean muistelut tallensi 17.11.21 Pirkko Merentie