Suomalainen Eila
Eila Suomalainen toimi lottana lääkintäjaostossa Sallassa ja Porissa.
Eila Kristina Suomalainen syntyi Tammelassa 16.3.1920. Hän kävi koulunsa Tammelassa, sukunsa kotisijoilla Porin Ruosniemessä ja lopuksi Helsingissä, jossa kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1939. Hän aloitti opinnot Helsingin Yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa, mutta jatkosodan syttyminen muutti isänmaallisen perheen tyttären suunnitelmat.
Eila Suomalainen kouluttautui lääkintälotaksi ja ensimmäiselle komennukselleen hänet lähetettiin hyvin saksaa puhuvana jatkosodan alkuvuosiksi saksalaisten johtamaan kenttäsairaalaan vanhaan Sallaan, jossa hoidettiin sekä suomalaisia että saksalaisia sotilaita kuten myös tarvittaessa paikkakunnan asukkaita. Sairaala sijaitsi sotatoimialueella ollen välillä myös vihollisen tulen alla. Sallan kenttäsairaalaa johti itävaltalainen sotilaslääkäri, jota Eila Suomalainen arvosti suuresti sekä lääkärinä että ihmisenä. Johtajalääkärin kohtaloksi tuli hävitä sotavankina Neuvostoliiton leireille. Hänen vaimonsa koetti sodan jälkeisinä vuosina Eila Suomalaisenkin avulla saada tietoja miehestään, mutta mitään ei löytynyt. Sallan työstään Eila Suomalaiselle myönnettiin tammenlehvän veteraanitunnus ja myös saksalaisen Ehrenzeichen für deutsche Volkspflege -kunniamitali. Jatkosodan loppupuolella Eila Suomalainen palveli lääkintälottana Porin sotasairaalassa, jossa myös oli käyttöä hänen hyvälle saksan kielen taidolleen.
Sodan jälkeen Eila Suomalainen kirjoittautui Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan ja valmistui hammaslääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1950. Toimittuaan lyhyen aikaa yksityishammaslääkärinä Nakkilassa Eila Suomalainen siirtyi Poriin jossa hän aloitti pitkän kunnallisen palveluksensa mm. kouluhammaslääkärinä Porin kaupungissa, mutta säilytti myös oman praktiikkansa. Näistä ansioista hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkki.
Eila Suomalainen oli pitkään aktiivisesti mukana myös paikallisen hammaslääkäriseuran toiminnassa. Yksityishammaslääkärin työtään hän jatkoi yli 70-vuotiaaksi ja lahjoitti vastaanottonsa lopetettuaan silloin hyvin uudenaikaiset koneensa itsenäisyytensä palauttaneeseen Viroon vuonna 1995.
Eila Suomalainen näki elämässään liki koko itsenäisen Suomen taipaleen alkukivuista selviytymistaisteluiden kautta nykyiseen hyvinvointiin. Pitkän uransa aikana hän koki myös oman alansa huiman kehityksen jalalla poljettavasta hammasporasta nykyaikaisiin kivuttomampiin hoitomuotoihin.
Eila Suomalainen kuoli Porissa 21. lokakuuta 2021 korkeassa melkein 102 vuoden iässä.