Suni Eeva Lyyli
Eeva Lyyli Suni toimi lottana muonitusjaostossa Ahvolassa.
Eeva Lyyli Suni (o.s. Lottanen) syntyi Antreassa 11.3.1907.
Hän kävi keskikoulun Viipurin uudessa yhteiskoulussa ja loisti laulussa ja voimistelussa. Eeva avioitui vuonna 1927 maanviljelijä Eino Sunin (1900–1978) kanssa ja emännöi siitä lähtien Sunin taloa Jääsken Ahvolassa. Kylässä oli käyty keväällä 1918 sisällissodan ankarimmat taistelut, ja Sunin talo oli toiminut valkoisten puolustuksen komentokeskuksena. Pian sodan jälkeen Ahvolaan oli perustettu Lotta Svärd -järjestön kyläosasto, yksi Jääsken ensimmäisistä. Yhdistyksen puheenjohtajana toimi koko sen toiminnan ajan Ahvolan kansakoulun opettaja Tyyne Tuomola.
Eeva kävi 1930-luvulla lottakurssin Viipurissa ja toimi aktiivisesti Ahvolan lottaosastossa. Tyttäret Marja (s. 1928) ja Sisko (s. 1930) liittyivät kansakoulua käydessään pikkulottiin. Heikki syntyi helmikuussa 1936. Lotat tekivät tiivistä yhteistyötä suojeluskunnan kyläosaston kanssa, toimivat suojeluskunnan harjoituksissa muonittajina ja järjestivät tarjoilua kilpailuissa. Myös iltamat ja itsenäisyyspäivän juhlat järjestettiin yhteisvoimin.
Talvisaikaan lotat järjestivät ompeluseuroja vuoroin toistensa kodeissa. Kahvitarjoiluista ja arpajaisista kertyneet tulot ohjattiin lottien kyläosastolle. 1930-luvulla Ahvolan lotat perustivat kesäkioskin Papumäelle vapaussodan muistomerkin lähelle Viipuri–Imatra-tien varteen. Kioski oli auki pyhäisin ja arki-iltaisin, ja sen tuotot ohjattiin lottatoiminnan rahoittamiseen.
Talvisodan puhjettua lotat ja pikkulotat ahkeroivat kahta enemmän ja neuloivat lämpimiä varusteita rintamalle, kunnes oli lähdettävä evakkoon. Ahvolan koulun itsenäisyyspäivän juhlasta 6.12.1939 tuli isänmaallisuudessaan ikimuistoinen.
Sunin perhe asui evakossa Kihniössä, Nakkilassa, Tyrnävällä ja Pirkkalassa, jossa perheen nuorimmainen, Kaarina, syntyi kesäkuussa 1941. Samoihin aikoihin Eino Suni kutsuttiin jatkosodan rintamalle, josta hänet kotiutettiin jouluksi ikänsä vuoksi. Tuolloin perhe oli jo palannut Ahvolaan. Kotitalo oli poltettu, ja ensimmäinen talvi vietettiin Einon vanhempien mökissä. Lottatoimintaa jatkettiin, kun lisää väkeä palasi kylään. Koska koulukin oli palanut, koulunkäyntiä jatkettiin naapuritalon tuvassa keväästä 1942.
Osa lotista osallistui sotiin rintamalla, Eeva Sunin velvollisuudet äitinä ja emäntänä pitivät kotirintamalla. Keväällä 1944 Sisko-tytär sairastui diabetekseen. Reipas tyttö jatkoi toimintaansa pikkulotissa taskussaan ylimääräinen sokeriannos hätävaraksi. Kesäkuussa 1944 oli lähdettävä uudestaan, tällä kertaa lopullisesti. Perhe päätyi Luhankaan, josta Eino ja Marja palasivat vielä sadonkorjuutöihin kotikylään loppukesästä 1944.
Marraskuussa 1944 Eino Suni huomasi Karjala-lehdessä ilmoituksen, että Karan kylässä, seitsemän kilometriä Riihimäeltä, oli myynnissä kolme tilaa. Hän lähti saman tien liikkeelle, ja pian päästiin tekemään kauppakirjat. Eeva ja Eino jatkoivat uudessa kodissaan työtään maanviljelijöinä. Kun tyttäret avioituivat ja Heikki puolisoineen otti tilan ohjat käsiinsä, Einolle vapautui aikaa taiteen tekemiseen. Eeva-mummo auttoi lastenhoidossa, luki intohimoisesti, harrasti kuorolaulua ja toimi martoissa. Karjalanpiirakoiden teossa hän oli mestari, joka kaulitsi ohuenohuet kuoret lasipullolla pulikan sijasta. Loppuun käytetyt vaatteet jatkoivat elämäänsä upeanvärisissä räsymatoissa, joita Eeva-mummo kutoi lasten ja lastenlasten iloksi. Talvipuhteina syntyi kokonainen vuori villasukkia, jotka lämmittävät edelleen jälkipolvia.
Eeva Suni siirtyi hoivakotiin 96-vuotiaana ja kuoli Hausjärvellä 16. helmikuuta 2005. Hänet on haudattu puolisonsa viereen Hausjärven kirkkomaahan.