Siukola Helvi
Helvi Siukola toimi lottana muonitusjaostossa Koivistossa.
Helvi Tyyne Siukola (o.s. Sirkiä) liittyi vuoden 1939 aikana Koiviston paikallisosaston lottiin. Hän oli syntynyt 21.3.1915 Kuolemajärven pitäjän Seivästön kylän Tammikossa perheensä toiseksi vanhimpana lapsena. Perheeseen syntyi kaikkiaan 13 lasta, joista kaksi kuoli pikkulapsina. Kiertokoulun ja kansakoulun käytyään, hän avusti ajan tavan mukaan perhettä piikomalla eri paikoissa. Vuonna 1938 hän lehti-ilmoituksen nähtyään haki ja sai liikeapulaisen paikan Koivistolla Simo Lahden tekstiililiikkeessä, jossa hänellä oli myös asunto. Vanhempana myyjänä hän sai paljon vastuuta. Niihin kuului mm. Viipurin tukkukaupoissa käynti valitsemassa kankaita, työvaatteita ja kenkiä myyntiin.
Linnoitustyöt, yleinen liikekannallepano ja talvisodan alkaminen toivat paikkakunnalle paljon sotaan valmistautuvia joukkoja, jolloin tarvittiin auttavia käsiä. Sodan alkaessa kauppias perheineen lähti evakkoon. Kaupan jatkohoito jäi Helville. Ilmavalvontalottana työskennellyt kauppiaan tytär Irja oli myös osan talvesta Koivistolla. Sodan alettua ja sen aikana kauppalaa pommitettiin ankarasti. Rakennuksia särkyi, lehtokoneista jopa jahdattiin kadulla kulkevia ihmisiä. Helvi ja lottaystävä (Irja Suurhasko) olivat Koiviston ulkopuolella muonittamassa sotilaita, kun Koiviston lotat siirrettiin turvaan. Tytöt jäivät siksi vahingossa lottien pääjoukosta pois. He joutuivat lähtemään 16.-17.2.1940 pakoon sotilaiden mukana pitkin jäistä merenlahtea 30 asteen pakkasessa. Alvatin saaressa yövyttiin yksi yö. Matka Säkkijärven Vilaniemeen kesti kaksi päivää. Helvin huopatossut jäätyivät jalkoihin kiinni, mutta koska ne olivat jatkossakin tarpeen, hän ei antanut leikata niitä auki vaan ne piti muuten sulattaa, jolloin jalkojen nahkaa irtosi. Säkkijärvellä valmistauduttiin silloin myös lähtöön, lehmiä jo ammuttiin. Lottien päällikkö pyysi tytöiltä anteeksi heidän unohtamistaan. Säkkijärveltä lähdettiin pian kohti Haminaa kenttäkeittiön kanssa, joten muonitushommat jatkuivat.
Aika oli erityisen sekavaa. Perheet olivat hajalla. Kuolemajärven Seivästöltä Sirkiän perhe oli evakuoitu aluksi joulukuun alussa 2.12.1939 Urjalan seudulle, Matkuun, josta he siirtyvät myöhemmin Porin lähelle Lampaluotoon. Välirauhan aikana Helvi oli osan aikaa perheensä luona ommellen vaatteita talon lapsille ja auttaen muissa tehtävissä. Kuten useimmat evakkoon lähteneet Helvi menetti kaikki muistonsa niiden jäädessä kotiin Tammikkoon. Samoin kävi myöhemminkin.
Pian hänet jo pyydettiin (Porin prikaati majuri K. Alfhtan) Lemille Kantturaniemeen (myös Lemin Kotalahti ja Taipalsaari) lottana kouluttamaan sotilaita ruoanlaittoon (työsopimus 15.6.1940). Siellä muodostettiin sittemmin kesäkuun alussa 1941 10. divisioonan Jalkaväkirykmentti 1, jolloin alettiin valmistautua jatkosotaan. Helvi palkattiin lottana puolustusvoimien palvelukseen (2710), joka maksoi hänelle kuukausipalkkaa. Hän oli liittynyt Suur-Saimaan piirin Lemin paikallisosaston muonitusjaostoon. Suurimman osan jatkosodan ajasta hän toimi eturintamassa kulkien JR 1:n sotapolkua pitkin muonittaen II pataljoonan eri komppanioita (mm. 8, 5 ja 7). Kannaksen valloituksen jälkeen eturintama pysähtyi syksy 1941 – kesäkuu 1944 Lempaalan Valkeasaareen, jossa Vammelsuun lisäksi pisin aika asemasodan ajasta kului. Hänen perheensä palasi kesällä 1942 sotatoimialueella olevaan kotikylään Seivästön Tammikkoon ja rakensi sinne uuden talon. Helvi ehti käydä uudessa talossa vain kerran.
Suurhyökkäyksen ja vetäytymisen jälkeen hän jatkoi palveluaan mm. eri kenttäsairaaloissa (mm. Halila, Karisalmi). Jouluun 1944 asti hän oli edelleen 10 divisioonan palveluksessa muonitustehtävissä peitenumero 2946, posti ja muonituksessa välillä Korkeakoski-Hamina. (osa tiedoista on Helvi Siukolan rintamatunnushakemuksesta).
Talvisodan jälkeen Helvi sai sodan 1939–1940 muistomitalin soljella Koivisto. Lisäksi hän sai 2. luokan Vapaudenmitalin. Näiden kunniakirjat ylipäällikkö Mannerheim allekirjoitti. Hän sai myös Koiviston ristin Viipurin lohkon puolesta. Lisäksi hänellä on 10. divisioonan risti, suojeluskuntaristi ja lottamuistomitali.
Vuonna 1946 Helvi Sirkiä avioitui JR1:ssä palvelleen luutnantti, maanviljelijä Pentti Siukolan kanssa. Tämä oli haavoittunut vakavasti 17.6.1944 suurhyökkäyksen jälkeen joukkojen vetääntymisvaiheessa. Helvi muutti miehensä kotitilalle Etelä-Hämeeseen Renkoon, jossa perheeseen syntyi viisi lasta. Emännän vastuulla oli paljon maataloustyötä, eläinten ja kodinhoitoa. Ruoanlaittajana hän oli omaa luokkaansa. Rakkaimmat harrastukset olivat lukeminen, puutarhanhoito, erilaiset käsityöt ja luonto, johon liittyivät marjastus ja sienten kerääminen. Myöhemmin hän osallistui myös JR1:n tilaisuuksiin ja oli mukana rintamanaisten toiminnassa. 5.10.1978 hänelle myönnettiin rintamapalvelustunnus.
Helvi kuoli 88-vuotiaana 27.3.2003 Hämeenlinnassa. Tällöin hänellä oli 8 lastenlasta ja 2 lapsenlapsenlasta. Hänet on haudattu Rengon vanhalle hautausmaalle.
Tekstin kirjoitti Helvin vanhin tytär Merja Kalenius, joka haastatteli aikanaan äitiään tämän lapsuudesta ja sota-ajoista.