Sirola Milja
Milja Sirola toimi pikkulottana Yli-Iin Karjalan kylässä.
Milja Eliina Sirola (os. Sirkelä) syntyi 12.8.1927 Kuusamossa.
Vanhempani Anni, os. Määttä ja Kalle Sirkelä hoitivat maatilaa Vatajärven kylässä Kuusamossa. He hoitivat myös jonkin aikaa paikallista kyläkauppaa. Heillä oli kuusi lasta, joista minä oli nuorin. Sodan alettua isäni ja kaksi veljeäni olivat sodassa. Vanhemmat sisareni olivat mukana lotta toiminnassa.
Alakoulun ehdin käydä Kuusamossa ja jatkokoulun Yli-Iissä. Antti-veljen tekemillä suksilla osallistuin koulun hiihtokilpailuihin. Naapurin tyttöjen kanssa liityimme Yli-Iin Karjalan kylän pikkulottiin heti sodan alussa 1939. Kerhoissa leikittiin, laulettiin ja saatiin isänmaallista kasvatusta. Osallistuimme Maaottelumarssiin 1941.
Olin puhelinkeskuksessa tuuraajana talvi ja jatkosodan aikana. Tehtäviini kuului myös maksulappujen keruu. Töitä riitti yötä-päivää. Keskuksen omisti Arvi Kokko ja sain palkkaa kolmen kuukauden uurastuksesta 300 markkaa. Äidin kanssa kahdestaan hoidimme maatilan työt. Se oli rankaa aikaa. Kaiken muun lisäksi sahasin rankoja metsässä ja keräsin polttopuita. Elämä oli vähän helpompaa kun isäni vapautettiin ikänsä puolesta varsinaisista sotatoimista ja hän hoiti tilaa äidin ja minun kanssani. Jatkosodan aikana muutimme Yli-Iistä Kliminkaan.
Sodan jälkeen 1946 muutin Lempi-siskoni kanssa Helsinkiin, jossa vanhin sisareni jo oli. Yöt vietimme Pelastusarmeijan yömajassa. Aamulla piti kaikki omaisuus pakata kassiin ja poistua paikalta. Lempi-siskoni kanssa saimme töitä Oppilaskoti (lastenkoti) Toivolasta. Minä toimin Toivolan keittiössä 42 vuotta, eläköitymiseeni asti.
Riihimäkeläinen Kyllikki Mäkelä houkutteli minut kuuntelemaan kyläläisten laulua Kyllikille Riihimäkeen. Sillä reissulla tapasin tulevan mieheni, Raimo Sirolan, joka lauloi ja haitari soi. Oli siellä tanssiakin. Minulla oli sunnuntaina työvuoro Toivolassa, niin Raimo vei minut yöllä hevosella asemalle. Kävimme kirjeenvaihtoa ja vierailimme toisissamme. Meidät vihittiin 7.3.1948. Sodassa ollut mieheni sai töitä Helsingistä Valtion Rautateillä vahtimestarina.
Riihimäkeen muutimme 1987. Lapsia me emme saaneet. Olen nyt ollut leskenä 16 vuotta. Virkkaus on ollut rakas harrastukseni niin kauan kuin näkö on sen sallinut. Olen virkannut sängynpeitteitä, pöytäliinoja, verhoja jne itselle ja lahjaksi. Pöydällä on tälläkin hetkellä oma virkkaamani kaitaliina.
Muistot kirjannut Vicki Koskela