Sipponen Seija
Seija Sipponen toimi pikkulottana Alavieskassa.
Seija Sipponen (o.s. Lång) syntyi vuonna 1932 Alavieskassa nelihenkiseen perheeseen.
Sodan aikana Seija oli kotosalla kahdestaan äiti-Fannin kanssa Etelärannalla sijaitsevassa kodissa. Isä-Fredrik oli sähkömiehen töissä Petsamon voimalaitoksilla ja veli-Toivo keskikoulussa Kalajoella. Seijan äiti ompeli paljon ja teki myös muun muassa lumipukuja sotilaille. Perheen lampaista saatiin villoja ja lankaa, joista kudottiin myös sotilaiden tarpeisiin. Seija toimitti kodin ja äidin asioita. Naapurissa asui opettaja Vieno Teräs-Vuorenala ja hänen mukanaan Seija liittyi pikkulottiin. Muutkin naapurien tytöt olivat pikkulotissa. Erityisesti Seija muistaa kerhoista Ainalin ja Kenan tyttöjen kauniit laulunäänet. Kerhoissa tehtiin myös käsitöitä. Seija kertoo toimineensa pikkupiian tehtävissä kuten tiskarina hautajaisissa tai lastenhoitotehtävissä äitien ollessa asioilla.
Seijalle pikkulotissa mukana oleminen oli yksi tapa auttaa aikuisia ja selvitä itse ankeina vuosina. Hän muistelee, ettei noilla 1920 – 1930-luvulla syntyneillä sota-ajan lapsilla ollut tavanomaista lapsuutta. Aivan pienestä pitäen oli tartuttava tehtäviin, jotka jotenkin hyödyttivät yhteisöä. Sota-aikana korjattiin ihmisten vaatteita ja yritettiin saada kankaat riittämään esimerkiksi kääntämällä vanhoja vaatteita nurin päin. Sota toi pieneen maalaispitäjään uutta eloa, sillä Alavieskaan tuli saamelaisevakoita Utsjoelta ja karjalaisia Lumivaarasta.
Ehkä osin sota-ajan ansiosta Seijasta tuli erittäin taitava käden taidoissa ja käsityöstä tuli myös hänen ammattinsa. Sodan jälkeen 1950-luvun alussa Seija muutti Keuruulle, perheellistyi siellä ja teki pitkän päivätyön tekstiiliteollisuuden ja käsityön ohjauksen parissa. Lähellä hänen sydäntään ovat olleet Keuruun Kalevalaiset naiset ja Marttayhdistys. Hän on Keuruun Marttojen kunniajäsen. Karjalaistaustaisen puolisonsa Eskon kanssa hän on ollut aktiivinen myös Keuruun Karjalaseurassa.