Sipari Helvi
Helvi Sipari toimi pikkulottana Ilmajoella.
Helvi Susanna Sipari (os. Huhta) syntyi Ilmajoella 26.09.1933.
Hän avioitui tullivartija Jaakko Siparin kanssa. He asettuivat asumaan Haminaan. He viettivät paljon aikaa Jaakon kotisaaressa Kuorsalossa. Kesäisin oli tärkeä ”päästä saareen”. Perheeseen syntyi kaksi lasta. Sipareilla oli hoidossa useita labradorinnoutajia, jotka olivat tullin huumekoiria.
Elämänvaiheet. ”Hetu” ryhtyi Pikkulotaksi 7-8 -vuotiaana. Heidän tehtäviinsä kuului mm. olla Ilmajoen rautatieasemalla kunniavartiossa, kun sotasankareita tuotiin vainajina kotipitäjään haudattaviksi. He seurasivat mukana kulkueessa hautausmaalle hevoskärryllä kuljetettavaa arkkua, josta joskus valui märkää. Pikkulotat olivat myös auttamassa Yhteiskoululla siirtolaisia. Kuvassa Helvi (oik.) on pikkulottaystävänsä Eira Ala-Lahden kanssa. Pikkulottia osallistui kymmeniä kerhotoimintaan. Tapaamisia oli säännöllisesti. Siellä askarreltiin ja esitettiin omia ohjelmanumeroja. Kesällä 1941 he osallistuivat Ruotsi-Suomi -maaottelumarssille, jonka Suomi voitti.
Lapsuuden kesistä hänellä on muistona ainaiset paimenessa olot Lautapihdissä. Paimenet eivät päässeet ennen ”ehtoota” uimaan. Paimenen päivä oli pitkä (6.30-18) ja aina oli kuuma ja sai pelätä käärmeitä.
Kansakoulun jälkeen hän kävi kolme vuotta oppikoulua. Yhden kesän Helvi oli lapsenpiikana Vaasassa ruotsalaisessa perheessä kieltä oppimassa. 14-vuotiaana hän oli kaitsemassa sisariensa Liisan ja Hilkan poikia.
Tunnollinen työntekijä. Helvi työskenteli nuoruudessa Seinäjoella Tiklaksen ompelimossa ja sieltä hän meni ystävättärensä Maija Sorvarin kanssa Sotkamon lastenkotiin harjoittelijaksi. Helsingissä Diakonissalaitoksen Rinnekodissa (kuva tuolissa) hän työskenteli muutaman vuoden. Lapinlahden sairaalassa hän teki 1958 mielisairaanhoitajan sijaisuuksia. Helsingissä hän tapasi tansseissa tulevan miehensä, joka oli siellä Tullilaitoksen koulutuksessa.
Hetu: ”Yhteinen asuminen aloitettiin vuokralla omakotitalon yläkerrassa, niin kuin sen ajan nuoret parit yleensä. Asunnot olivat tiukalla, koska siihen aikaan Haminassa ei kerrostaloja ollut juurikaan. 1962 ostimme kolme vuotta vanhan talon. Ainoa mukavuus oli kaivo pihalla. Kaksi vuotta myöhemmin kaupunki alkoi vetää vesi- ja viemäriputkistoa Hevoshakaan ja se oli autuus, kun sai ”raanasta veten”. Sittenhän tässä on piisannut remonttia näihin päiviin asti. Isäni oli 1964 tekemässä remonttia, kun vedettiin vesijohdot ja tehtiin vessa.”
”Haminan kaupungin kotipalvelussa olin 22 vuotta ja eläkkeelle jäin 1994. Työmatkat tein polkupyörällä. Pidin kovasti työstäni vanhuksien parissa. Nämä arvostivat apuani suuresti, sillä tuolloin oli enemmän aikaa yhdelle vanhukselle. Tästä minulla on hyvät muistot. Nykyisin kuulemma vain pyörähdetään ovenraossa”, muistelee tämä pirteä isoäiti.
Miehensä Jaakon kuoleman jälkeen hän teetätti taloonsa katto- ja keittiön lattiaremontin. Uusi pesuhuone rakennettiin ja ilmalämpöpumppu asennettiin. Talvisin tämä omatoiminen 89-vuotias rouva pitää päivittäin tulta pystyuunissa. Se kun antaa niin kivan lämmön.
Helvi sai vuodelle 2022 Lotta Svärd Säätiöltä taloudellista tukea. Hän käyttää siitä omaan hyvinvointiinsa. Hän muistelee lämmöllä saamaansa lottamitalia.
Erityisen mielissään Helvi-mumma on, kun lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset käyvät tervehtimässä. ”Se oli parasta aikaa, kun heitä olen saanut hoitaa. He ovat yhä lähellä sydäntä ja tärkeitä.”
Käsityöt ovat olleet iso osa Helvin vapaa-aikaa. Virkkaus ja kudonta ovat nykyisin vaihtuneet lukemiseen. Meneillään on Seitsemän Sisarusta -kirjasarja. Kussakin seitsemässä osassa on yli 700 sivua. Puutarhanhoito on lähellä hänen sydäntään. Hän hoitaa omatoimisesti kaikki kodin askareet vielä tänä päivänä.
”Oman ikäiseni ovat valitettavasti jo poistuneet. Muistutan aina itseäni, että voin olla tyytyväinen, kun pysytyn asumaan kotona ja hoitamaan kaikki omat asiani. En myöskään kärsi suurista vaivoista. Olen jo vanha ja olen tarpeeksi tässä elämässä työtä tehnyt. Saan nyt nauttia olostani”, kiteyttää hyvämuistinen ja sosiaalinen Helvi.
Kooste: 24.11.2022 Elina ja Seppo Rajaniemi