Sarmila Hanna
Hanna Sarmila toimi lottana lääkintäjaostossa ympäri Suomea.
Hanna Aleksandra Sarmila syntyi 5.3.1900 Ahlaisten Alakylässä ja kuoli 14.2.1994 Ahlaisissa.
Hanna Sarmilan muistokirjoituksesta:
Merkittäviä palvelutehtäviä isänmaalleen sekä sisällis- että talvi- ja jatkosodassa tehnyt ahlaislainen Hanna Aleksandra Sarmila, aikaisemmin Sillberg, kuoli 14. helmikuuta Ahlaisten vanhainkodissa 93 vuoden ikäisenä.
Hänen kohtalonaan oli jo nuorena joutua sotatoimien keskelle, ja sisällissodassa hän toimi valkoisten rintamalla muonitustehtävissä. Sisällissodan jälkeen hän oli vuosikausia hoitajana Ahlaisten vanhainkodissa.
Talvisodassa Hanna Sarmila komennettiin lääkintälotaksi Suomen eri puolille, ensin Ahvenanmaalle ja sieltä takaisin kotiseudulle Avellanin kartanossa toimineeseen haavoittuneiden kuntoutussairaalaan. Sitten tuli komennus Karjalaan ja sieltä Lappiin. Hanna Sarmilan lääkintälotan tehtävät vaikeissa oloissa eturintamalla venyivät vuosien mittaisiksi. Mm. Salla, Savukoski, Alakurtti, Uhtua ja Kiestinki olivat hänen työkenttäänsä. Hän koki mm. kuukausien motituksen tiettömien korpisoiden takana kenttäsairaalassa. Rykmentin huolto oli mahdollista vain hevospurilailla yhtä reittiä pitkin. Kun suomalaiset vihdoin saattoivat murtautua ulos motista, hevospurilailla kuljetettiin haavoittuneet samaa reittiä peninkulmien matkat hoitoon.
Siviiliin palattuaan Hanna Sarmila oli SOK:n palveluksessa Ahlaisten kirjakaupan hoitajana eläkeikäänsä saakka. Vuosikymmeniä hän toimi myös Ahlaisten kunnan pääkirjaston sivutoimisena hoitajana. Vapaa-aikanaan hän osallistui Ahlaisten Nuorisoseuran toimintaan.
Hanna Sarmilan persoonaan kuuluivat luja isänmaallisuus ja tunnollisuus kaikissa tehtävissä. Hän huolehti vanhenevista ja sairaista omaisistaan. Suvun lapsille Hanna-musteri merkitsi kunnioitettua auktoriteettia.
Viimeiseen asti hän oli kiinnostunut Suomen kohtaloista ja suomalaisesta kirjallisuudesta. Ei ollut sellaista virttä tai suomalaisklassista runoa, ettei Hanna Sarmila olisi tunnistanut sen tekijää.