Sampolahti Helmi
Helmi Sampolahti toimi lottana toimisto- ja viestijaostossa.
Helmi Sampolahti (os. Arponen) syntyi 5.6.1913 Jääsken Lottolassa.
Hänen vanhempansa olivat suutari Juho Eliaanpoika Arponen (29.5.1857 – 17.12.1918) ja kirvulainen käsityönopettaja Riitta Antintytär Ovaska (5.8.1870 – 30.5.1929).
Helmi kävi kansakoulun ja rippikoulun jälkeen hän haki Kouvolaan yksityiseen Weckmannin kauppakouluun ja pääsi, vaikka oli hakijaksi liian nuori, vasta 15-vuotias. Koulussa opetettiin erityisesti kirjanpitotaitoa.
Ensimmäinen työpaikka löytyi sanomalehti-ilmoituksen perusteella Turun Osuuskaupan kangasosastolta, Eerikinkadun myymälästä. Helmin kielitaito ei riittänyt palvelemaan ruotsinkielisiä asiakkaita ja hänet siirrettiin ensin Piikkiön myymälään ja jonkun ajan kuluttua Raisioon.
Raisiossa ollessaan liittyi Helmi Raision Lotta-osaston jäseneksi 20.11.1934. Tuli vuosi 1936. Helmillä ilmeni ongelmia kurkkunsa kanssa ja lääkäri suositteli hänet etsimään työpaikkaa Sisä-Suomesta, koska hänen kurkkunsa ei kestänyt kosteaa meri-ilmastoa. Pihlajaveden Puuteollisuus haki juuri näihin aikoihin lehti-ilmoituksella konttoristia ja Helmi haki sitä paikkaa. Kahden viikon kuluttua tuli Pihlajavedeltä kirje kauppias Olga Pakkalalta. Hän kertoi olevansa sahan johtokunnan jäsen. Samalla hän ilmoitti, että Helmin hakema paikka oli jo täytetty, mutta häneltä itseltään oli lähtenyt juuri kirjanpitäjä pois ja niin hän tarjosi Helmille paikkaa.
Muutto Pihlajavedelle
Pihlajaveden asemalla oli Olga Pakkala Helmiä vastassa halaten vierasta nuorta naista aivan kuin oma äiti. Helmistä tuntui, että hän oli saapunut kotiin. Talossa asui kaupan henkilökuntaa, emännöitsijä Viivi Kallio ja kaupan hoitaja Artturi Mäkinen. Kaikesta näki, että talo oli varakas.
Helmille oli varattu vinttikamari, söpö pieni huone. Siellä oli kalusteena sänky, pöytä, kaksi tuolia, keinutuoli, kirjahylly ja vaatekomero.
Elämä asettui uomiinsa
Helmi aloitti työnsä, viihtyi siinä hyvin ja pikkuhiljaa sulautui pihlajavetiseen elämään.
Helmi oli ”uusi tyttö” paikkakunnalla ja sai huomiota osakseen. Reino Mäenpää Ihastui Helmiin ja pian nuoret jo seurustelivat. Olga oli tyytyväinen, olihan Reino hänen hyvän ystävänsä Ilmi Mäenpään poika. Pyhisin Helmi ja Reino tekivät patikkaretkiä, kävellen usein Haapamäelle saakka. Siellä nuoret kävivät tavallisesti Leppälän kahvilassa juomassa kahvikupillisen ja sen jälkeen patikoitiin takaisin kotiin.
Olga adoptoi Helmin
Tuli vuosi 1937. Olga kertoi haluavansa adoptoida Helmin tyttärekseen. Helmi otti yhteyttä sisariinsa ja kysyi heidän mielipidettään. Kenelläkään ei ollut mitään hanketta vastaan. Helmi vaati kuitenkin, ettei hänen nimensä muutu, vaan hänen sukunimenään on jatkossakin Arponen. Tosin vuosia tämän jälkeen hänet tunnettiin ”Pakkalan Helminä”. 4.5.1938 adoptiopäätös sai vahvistuksen.
Kihlajaiset ja opiskelua
Kesällä 1938 Reino ja Helmi kihlautuivat. Syksyllä Helmi aloitti Ahlmannin emäntäkoulun Tampereella. Koulu oli mieleistä aikaa Helmille ja hän oppi mm. kutomaan. Syksyllä 1939 koulun johtaja kertoi, että koulu on keskeytettävä 2 viikkoa ennen varsinaista loppua. Oli varustauduttava sodan alkamisen varalle ja koulusta tehtäisiin sotilassairaala. Niin nuoret saivat todistukset ja palasivat koteihin.
Sodan merkit ilmassa
Miehet olivat saaneet liikekannallepanomääräyksen ja Reino joutui lähtemään Keuruulle ennen Helmin kotiutumista. He kerkesivät kuitenkin puhua puhelimessa. Tämän jälkeen nuoret eivät enää nähneet, sillä Reino kaatui 10.12.1939. Suru oli pakahduttava. Helmi kerkesi ennen tätä saada Viipuriin yhden iki-ihanan kirjeen Reinolta. Helmi säilytti tuon kirjeen koko elämänsä ajan.
Helmi oli lotta ja käynyt Tuusulan Lottaopistolla viestikursseilla vuonna 1938. Jyväskylän piiristä tuli kehotus lähteä Viipurin Markovillaan saamaan lisäopetusta viestinnässä. Helmi lähti. Hän oli Viipurissa 15.11.1939. Kurssi meni hyvin ja oli loppumaisillaan marraskuun 30. pnä 1939, kun aamulla klo 9 alkoivat ilmahälytykset ulvoa ja pian alkoivat palopommit putoilla kohti kaupunkia. Ympäri kaupunkia oli useita tulipaloja. Talvisota oli alkanut.
Lottia pyydettiin jäämään Viipuriin sotilaskeskuksiin. Helmi niin kuin muutkin tytöt olivat kauhuissaan ilmapommituksen jäljiltä, mutta lopulta Helmi rohkaisi mielensä ja kättä nostamalla ilmaisi halukkuutensa tehtävään. Lopulta Viipuriin jäi kurssilaisista kolme tyttöä.
Helmin sotapalvelu alkaa
Helmi määrättiin Neitsytniemelle K.T.R.2 kasarmialueelle. Siellä oli 100 läpän puhelinkeskus, jossa työskenteli jo muutamia viipurilaisia lottia. Helmi oli koko talvisodan ajan samassa keskuksessa.
18.2. pommituksien myötä Viipuri päätetään tyhjentää ja myös lottien tuli poistua kaupungista. Autoja täytettiin ja lopulta kuusi lottaa, Helmi yhtenä heistä, eivät mahtuneet kuljetuksiin. Lotat odottivat Hagmanin kellarissa, linnaa vastapäätä (kuva alla). Tytöt joutuivat odottamaan kolme pelottavaa päivää ennen kuin Luumäeltä saakka tilattu auto tuli heitä hakemaan. Lotat pääsivät lopulta onnellisesti Luumäelle, jossa oli lottien kokoamiskeskus. Sieltä alkoi matka junalla kotiin. Helmin Talvisota alkoi 1.12.1939 ja päättyi 23.2.1940.
Viipuria pommitettiin tuhoisasti 10.-18. helmikuuta.
Raskain mielin
Sota, Reinon kaatuminen ja lottien jääminen Viipuriin ja hermoja raastava odotus pelastumisesta olivat jättäneet jälkensä Helmiin. Hän kirjoittaa tuosta ajasta itse näin:
”Kotona en pystynyt tekemään mitään. Seisoin vain ison kammarin ikkunan ääressä ja katsoin, kun jatkuvasti meni evakkojunia pohjoiseen. Olin väsymyksestä kankea. En osannut nauraa enkä itkeä. Sota oli käynyt hermoihini.
Lumi alkoi vähitellen sulaa, kevät teki tuloaan. Kerran kävellessäni pihalla huomasin, että pieni keltainen kukka, pälven keskellä, oli aukaissut terälehtensä. Se näky sai minut pysähtymään, nauramaan ja itkemään samalla kertaa. Se vapautti minut kaikista kahleistani. Siitä lähtien olen rakastanut krookuksia, kevään airueita.”
Syttyi jatkosota ja Helmi sai komennuksen Rautjärvelle. Hän palveli siellä neljä kuukautta, jonka jälkeen hänen oma lottapiirinsä anoi hänet oman paikallisosaston tehtäviin.
Helmille myönnettiin Talvisodan ajalta I-luokan vapaudenmitali urheudesta ja molempien sotien muistomitalit.
Helmin kauniista käsialasta kertoivat Koipikankaan sankarihaudoille pystytetyt valkoiset ristit vuonna 1940, joihin Helmi tekstasi sankarivainajien nimet.
Olga nukkuu pois.
Olga Pakkala kuoli 30.12.1947. Helmi koki jäävänsä aivan yksin. Lottajärjestö oli lopetettu, samoin sotilaspojat. Vastuu kaupasta siirtyi perinnön kautta Helmille. Helmi kutsui veljensä Heikin osakkaaksi kauppaan ja kauppiaaksi. Heikki Arponen aloitti Pakkalan kauppiaana 1949.
Kohti avioliittoa
Helmi oli Reinon kuoleman jälkeen vannonut, että hän ei menee enää naimisiin, mutta toisin kävi. Hän tapasi ystävänsä luona Jorma Sampolahden (2.8.1908-11.3.1986), jonka kanssa Helmi kihlautui vuonna 1949. Heidät vihittiin Helsingissä Töölön kappelissa 8.4.1950.
Elämä Pihlajavedellä jatkui aina vuoteen 1986 asti, jolloin Jorma kuoli. Tämän jälkeen Helmi myi Pakkalan kauppakiinteistön ja muutti viettämään eläkepäiviään tyttärensä luo Seinäjoelle.
Helmi kuoli 27.6.1994 Seinäjoella. Hänet on haudattu Pihlajavedellä, Koipikankaan hautausmaalle.
Kirjoittanut Anu Vuorinen