Roering Svea
Svea Roering toimi lottana ilmavalvonnassa ja muonitusjaostossa.
Svea ”Piki” Roering (os. Westerholm) syntyi 7.8.1921 Barösundissa. Kansakoulua hän kävi toisessa saaressa, jonne oli matkaa 4 kilometriä. Koulumatka taitettiin kävellen soutaen tai hiihtäen. 14-vuotiaana hän aloitti oppikoulun Svenska Flickskolanissa Helsingissä.
Svea liittyi lottiin 18-vuotiaana tavisodan aikoihin. Hän toimi epävirallisena lottana Barösundissa puhelinkeskuksessa puhelinsensuurissa. Hänen äitinsä oli kyläosaston johtaja, ja oli valtuuttanut hänet tehtävään. Hän toimi myös ilmavalvontatehtävissä. Fagervikissä oli IV torni, josta ilmoitettiin Tammisaareen lentokonehavainnoista.
Vuonna 1940 Svea osallistui kahden viikon muonituskurssille Hesperiankadun Suojeluskuntatalolla, ja toimi siellä muonittajana. Lottalupauksensa hän antoi ennen jatkosodan syttymistä.
Hän sai työpaikan radiolupakonttorista, josta sitten anoi lupaa lähteä rintamalle. Juhannuksen 1941 tienoilla Svea sairastui umpisuolentulehdukseen, ja hän ehti jo murehtia ettei ehtisi sotaan ollenkaan. Pian hän kuitenkin parantui. Seuraavaksi ongelmaksi muodostui radiolupakonttorin naisesimies, joka jo ylempää saadusta vapautusluvasta huolimatta ei antanut Svean jättää tehtäviään ja lähteä rintamalle. PLH:n johtajan vahvistuksella lupa kuitenkin piti, ja Svea sai lähteä. Jo elokuussa hän oli matkalla Viipuriin tehtävänään toimia muonittajana junassa, joka kuljetti työvelvollisia. Viipurin jälkeen hän oli auttamassa kuljettamaan työvelvollisia junalla Petsamoon.
Svea palasi Helsinkiin, mutta sai pian kahden viikon komennuksen sairasjuna SJ9:ään, eli Jooseppiin. Hän saapui Äänislinnaan 11.11.1941, ja kahden viikon komennus venyi lopulta kolmeksi vuodeksi. Sairasjuna kuljetti haavoittuneita sotilaita rintamalta, pääosin Äänislinnasta ja Karhumäeltä, suuriin sotasairaaloihin. Kaksi kerta juna kuljetti myös sotalapsia Haaparantaan, ja sodan loppuvaiheissa junalla kuljetettiin myös Karjalaisia Suomeen. Junassa oli henkilökuntaa 53 henkinen miehistö, ja kyytiin mahtui 300 henkeä.
Svean tehtävänä oli keittiön nuorimpana huolehtia tiskeistä, niitä tuli joka aterialla 13 laatikkoa. Kun edellinen ruokailu oli saatu päätökseen, alkoivat lotat valmistelemaan jo seuraavaa. Ruokana oli usein lihasoppaa, joka valmistettiin säilykelihasta, perunoista ja porkkanoista. Vielä tänäkään päivänä Svea ei lihasoppaa mielellään syö, siitä hän sai sota-aikana tarpeekseen.
Työ muonittajana oli fyysisesti raskasta, mutta raskasta oli myös nähdä kuinka nuoria miehiä, Svean silmissä melkein lapsia, vietiin rintamalle juhannusaattona 1944. Taistelut kannaksella kävi kiivaana, rintamalle lähtijöitä oli enemmän kuin sieltä palaavia.
Jooseppi joutui korjattavaksi syksyllä 1943, mutta silloinkaan lotat eivät saaneet levätä, vaan heidät komennettiin muonittamaan Viron inkeriläisiä Paldiskiin. Komennus kesti viisi viikkoa, jonka aikana Svea sairastui korkeaan kuumeeseen leirillä suoraan rintaan annetun pilkkukuumerokotuksen vuoksi. Sveaa hämmästytti, miten Inkeriläiset jaksoivat olla iloisella mielellä leirin ankeista asuinolosuhteista huolimatta, eivätkä koskaan valittaneet.
Svea tapasi miehensä Woipa Roeringin SJ9:ssä, sillä hän toimi junassa lämmittäjänä. Myöhemmin hän toimi veturinkuljettajana, jolle uralle jäi. He menivät kihloihin 1943 ja naimisiin 3.11.1945. Heille syntyi kolme lasta: esikoinen 1946 ja kaksoset 1953. Svea pääsi sodan jälkeen töihin Posti-ja lennätinlaitokselle. Asuntopulan takia perhe asui 8 vuotta Svean siskon ja tämän perheen kanssa, kunnes saivat työsuhdeasunnon Lauttasaaressa. Siellä he asuivat Svean eläkkeelle jäämiseen asti.
Miehensä kuoltua Svea on toiminut erittäin aktiiviesti Helsingin ruotsinkielisten veteraanien yhdistyksessä. Pitkän kunniamerkkirivin hän ripustaa aina kauneimpaan jakkupukuun silloin, kun tilaisuus vaatii. Talvisodan ja jatkosodan mitalien lisäksi hänelle on myönnetty Päämajan Risti, 2.luokan Vapauden mitali ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan mitali.0
Lähde: henkilöesittely perustuu osittain Svea Roeringista kirjoitettuun artikkeliin Ilonassa 2012.