Riipola Elsa
Elsa Riipola toimi pikkulottana Alakorkalossa.
Elsa Maija Riipola (os. Laakso) syntyi 16.10.1926 Rovaniemellä.
Uudenmaan Lottaperinneyhdistys ry haastatteli Elsaa Helsingissä 22.11.2024. Haastattelussa hän kertoi lapsuudestaan, sotakokemuksistaan ja pikkulotta-ajoistaan:
”Perheeseemme kuului vanhempien lisäksi kolme veljeä ja kolme siskoa. Asuimme Kemijoen rannalla maatalossa 3 km Rovaniemen keskustasta. Maatalous ei ollut perheemme ainoa elinkeino, vaan isämme oli moniosaaja. Hän oli myös rakennusmies ja maalari sekä hoiti vakuutusasioita. Äiti hoiti kotia, lehmät ja possut.
Kun minun oli aika mennä kouluun, isosiskoni saattoi minut kouluun ja sanoi opettajalle ”tämä tulee suoraan toiselle luokalle, osaa jo lukea ja laskea”. Opettaja vähän empi ja ehdotti ensimmäistä luokkaa, mutta toiselle luokalle päädyin. Sisko piti päänsä.
Sodan alettua menimme vielä käymään koulussa. Opettaja sanoi, että menkää kotiin ja ottakaa mustepullot mukaan. Me lapset tajusimme mustepulloista, että nyt on jotain erikoista tapahtunut ja radiosta kuulimme, että sota on syttynyt.
Äitini Lyyli Laakso oli lotta. Heti kun pikkulotat perustettiin, me kaikki kolme tyttöä liityimme Alakorkalon pikkulottiin. Kerran viikossa oli ompeluilta. Olin melko taitava ompelemaan ompelukoneella 13- vuotiaana. Minulle annettiin valmiiksi leikattuja flanellisia paitoja ja housuja ja ompelin ne alusasuiksi rintamalle.”
Sotakokemukset
”Kaikki kolme veljeäni olivat rintamalla ja yksi heistä kaatui jatkosodassa, mikä onkin pahin muistoni sodasta. Hän oli jo kadetti ja ylennettiin luutnantiksi ja joutui sieltä suoraan rintamalle. Sodassa oli vaikea hyökkäystilanne, jolloin hän nosti päätään ja sanoi joukoilleen, ”Me menemme kuitenkin eteenpäin”. Silloin hän sai tarkka-ampujan luodin otsaansa. Isä oli rintamalla talvisodassa ja jatkosodan alussa, mutta hän ei kyennyt jatkamaan sodassa poikansa menetettyä henkensä. Kaatunut veli tuotiin kotiin Rovaniemelle ja hänelle pidettiin sankarihautajaiset, joita pidettiin viikoittain. Äitini näki unen, jossa meidän pihastamme lähti matto, jonka päässä oli yksi arkku, joten hän kertoi luottavansa siihen, että meidän perheestämme sodassa kaatuu vain yksi. Näin myös tapahtui.
Kun saksalaisten piti poistua Suomesta, Rovaniemen asukkaat lähetettiin evakkoon. Se oli tarpeen, sillä ”läksiäislahjaksi” olostaan Rovaniemellä, saksalaiset polttivat Rovaniemen lähes maan tasalle. Ehkä vähän ähäkuttia saksalaisille ja henkistä hyvitystä tilanteelle isäni sai, kun hän päätti hakea kotitalomme rikkoutuneiden ikkunoiden tilalle aineksia saksalaisten hylätyistä parakeista. Parakeissa oli aina Hitlerin suuria kuvia kehystettynä lasin alla. Isä otti lasit talteen ja runttasi Hitlerin kuvan nurkkaan ja sanoi: ”Sic transit gloria mundi” eli niin katoaa maailman kunnia.”
Millaisen henkisen perinnön haluaisit jättää tämän päivän nuorille?
”Venäjää pitää koko ajan pitää silmällä. Oma apu on paras apu.”
Haastattelun lähetti Jaana Korhola.