Reinikainen Lyyli
Lyyli Reinikainen toimi lottana ilmavalvonnassa ja muonitusjaostossa Helsingissä.
Lyyli (o.s. Haanperä) Reinikainen syntyi Vanajassa 24.12.1911.
Lyyli Reinikaisen vanhemmat, Otto ja Hilja Haanperä, olivat silloisessa Vanajassa sijaitsevan Harvialan kartanon torppareita. Heille syntyi kaksitoista lasta, joista Lyyli oli toiseksi vanhin.
Kierto- ja kansakouluvuosien jälkeen Lyyli ryhtyi elättämään itseään sen aikaisilla ”herrasväen” koti- ja lastenhoitotöillä. Ensimmäiseen työpaikkaansa Lyyli meni 12-vuotiaana. Vuonna 1937 Lyyli oli jonkin aikaa taloudenhoitajana Lontoossa.
Lyyli toimi Lottajärjestössä kuusi vuotta. Vuonna 1939 hän oli ilmavalvontalottana Helsingissä, asemapaikkana Kristuskirkon torni. Myöhemmillä lottakomennuksilla Lyyli oli muonitustehtävissä. Talvisodan aikana hän työskenteli Suomenlinnassa. Jatkosodan lottakomennukset puolestaan veivät Lyylin Mäkiluotoon ja Melkkiin. Huhtikuussa 1942 hän lähti lottakomennukselle Äänislinnaan. Tammikuussa 1944 Lyyli siirtyi Santahaminaan ja syksyllä palaavien vankien leirille Hangon Tuliniemeen, jossa hän työskenteli aina huhtikuuhun 1945 saakka.
Helmikuussa 1944 Lyyli avioitui lohjalaisen rakennusurakoitsija Arvi Reinikaisen kanssa. Lyylin aviomies kaatui neljä kuukautta myöhemmin, kesäkuussa 1944. Aviomieheltä jäi Suojeluskunnan pyörätehtaan valmistama Suke-polkupyörä, jonka miesvainaja oli saanut suojeluskuntatehtävissä ollessaan. Tällä rakkaalla polkupyörällä, josta otettiin tanko pois, Lyyli ajeli vuosikymmenet.
Lyyli Reinikainen asui ja työskenteli 1950-1970 -luvulla Lohjalla. Hän piti 1-2 kuukauden mittaisia kesälomia, jotka hän käytti Suke-pyörällä tekemiinsä retkiin. Hän ajoi pyörällä muun muassa kolme kertaa Suomen ja Norjan Lapissa, aina jäämeren rannalla asti. Hän kävi pyörällään kaikissa Suomen silloisissa kaupungeissa.
Anna-Liisa Louko kirjoitti Lyyli Reinikaisesta Ilkka-lehteen vuonna 1975. Jutussa Reinikainen kertoi pyöräilevänsä vuodessa 5 000 kilometriä. Hän totesi kesäretkillään ajavansa keskimäärin 100 kilometriä päivässä. Hän kertoi, että viipyi pitempään siellä, missä olo tuntui mukavalta. Reinikainen otti selvää matkailukohteista. Hänen ihastuksiaan olivat museot ja avarat näköalapaikat. Hän pistäytyi uimaan tien varren hiekkarantaisiin järviin. Lyyli ruokaili vain kevyesti. Janojuomina hänellä oli vesi ja piimä. Kesäretkillään hän harrasti myös patikoimista. Esimerkiksi Kiutakönkään 80 kilometrin karhunkierros oli hänelle tuttu.
Sotien jälkeisistä järjestötehtävistä Lyylille rakkaita olivat: Helsingin ja Uudenmaan Rintamanaisten toiminta, SPR:n ystäväpalvelutyö sekä Marttojen ja Sydänyhdistyksen toiminta.
Lyyli Reinikainen menehtyi 19.11.2002.
Teksti: Veikko Lampèn