Rautiainen Maire
Maire Rautiainen toimi lottana toimisto- ja viestijaostossa.
Maire Unelma Rautiainen (os. Moilanen) syntyi Ruskealassa Alalammin kylässä 31. elokuuta 1918 Paavo ja Anna-Elin Moilasen toiseksi vanhimpana lapsena. Neljävuotiaana lukemaan oppinut Maire valmistui kansakoulun opettajaksi Suistamon alakansakouluseminaarista vuonna 1938. Ensimmäinen opettajantehtävä löytyi jo samana vuonna Savonlinnan läheltä Säämingistä, Ruhvanan kansakoulusta. Tuon aikaisen lain mukaan Maire oli vielä alaikäinen. Säämingissä nuori opettaja osallistui samana vuonna Suomen Kulttuurirahaston perustamiseen kymmenen markan osuudella.
Ilmavalvontalottana Jatkosodassa
Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana Maire Moilanen toimi ilmavalvontalottana Savonlinnan lottapiirin ja 135. Ilmavalvontakeskuksen alaisuudessa heinäkuun alusta 1941 loppiaiseen 1942. Palvelustaan hän suoritti Punkasalmella, Antreassa, Ihantalassa ja Säkkijärvellä. Muista perheenjäsenistä veljet Olavi ja Veikko ottivat osaa jatkosodan taisteluihin. Lotta-ajoistaan Maire ei paljon puhunut, mutta mainitsi joskus lastenlapsilleen, että ”Mummo joutui hakemaan suojaa vihollisen lentokoneilta.” Hauskan sattumuksen puolestaan hän kertoi tien varrelta jossain päin karjalaa. Hän oli muiden lottien kanssa kävellen liikkeellä ja paikalle sattunut sotilas oli luvannut pysäyttää auton, lottien pääsemiseksi kyytiin. Pian ohi olikin ajanut auto. Sotilas oli palannut lottien luokse ja todennut, että tuohon autoon ei pääse, siinä matkustaa Mannerheim. 20. lokakuuta 1941 Maire lähetti ystävättärelleen kenttäpostikortin, joka ei tavoittanut vastaanottajaa. Korttiin hän kirjoitti: ”Karjalamme on jälleen meidän, meidän. Se on lunastettu raskain uhrein. Ihmeellistä aikaa me todellakin elämme.”
Opetustyötä Itä-Karjalan sotilashallintoalueella
Tammikuun alussa vuonna 1942 Maire Moilanen haki virkavapautta Säämingistä ja hakeutui opettajaksi Sotilashallinnon palvelukseen suomalaisten valtaamaan Itä-Karjalaan. Syyt haltuunotolle olivat ennen kaikkea sotilaalliset, eli puolustuksellisesti edullisten asemien hakeminen, mutta toisaalta varauduttiin myös alueen pysyvään liittämiseen osaksi Suomea. Tämän vuoksi aloitettiin toimet, jotka tähtäsivät väestön suomalaistamiseen. Tässä koululaitos oli avainasemassa ja sen vuoksi Suomi perusti Itä-Karjalaan kouluja, joihin palkattiin runsaat 300 suomalaisopettajaa. Neuvostokansan lapset haluttiin saada osallisiksi suomalaisesta koulusivistyksestä.
Maire sijoitettiin opettajaksi Aunuksen Saarimäen kouluun, jonne saapuminen tapahtui Kotkatjärven kautta. Virassaan hän aloitti 24. tammikuuta 1942. Paikallisen tavan mukaan Itäkarjalaismummot toivat opettajan taloon tulitikkurasioissa russakat tuliaisiksi. Välillä Maire pääsi myös kotilomille Ruskealaan, jonne vanhemmat sekä Mairen nuoremmat sisarukset olivat palanneet Sysmän evakkopaikasta, suomalaisten vallattua Laatokan Karjalan takaisin. Kotimatkalla Itä-Karjalan junissa näki joskus myös sotilaspoliisina toimivan Olavi-veljen.
Kuuluisuuksiakin Saarimäen koululla kävi, kuten esimerkiksi päämajan TK-kirjeenvaihtaja Olavi Paavolainen. Mairen pitämään vieraskirjaan jättivät nimensä myös esimeriksi kirjailijoina tunnetuiksi tulleet TK-miehet Olavi Siippainen ja Oiva Paloheimo sekä TK-piirtäjä Kari Suomalainen, joka piirsi muotokuvia Saarimäessä. Yhden niistä, ”Kehrääjämummona” tunnetun teoksen hän lahjoitti Mairelle.
Neuvostojoukkojen suurhyökkäys kesällä 1944 pakotti suomalaiset luopumaan Itä-Karjalasta. Maire vapautui palveluksestaan heinäkuun 31. päivänä 1944 ”Sotilashallinnon koulutoiminnan lakattua vallitsevan tilanteen johdosta”. Palvelustodistuksessa aluepäällikkö, luutnantti Jaakko Valanne ja Kansakouluntarkastaja, kapteeni Saransaari kiittivät Mairea muun muassa ahkeruudesta, tunnollisuudesta, kurinpidosta ja opetustaidosta. Sotatilanteen muututtua Moilasten oli jälleen lähdettävä Alalammin kotitilalta. Evakkotie suuntautui Pohjanmaalle Vähäkyröön, jossa Maire määrättiin siirtoväen karjatoimistoon sijoittelemaan karjalaista karjaa. Paavo-isä ei uudelle evakkotaipaleelle joutunut, hän oli menehtynyt jo aiemmin kesällä ja haudattiin Ruskealaan.
Sodan jälkeen
Opetustyöhön Maire Moilanen palasi vuoden 1945 alussa hoitaen opettajan virkaa muun muassa Vehmersalmella, Hämeenlinnassa ja Kiteellä. Vuonna 1948 työpaikaksi vakiintui Sulkulahden (myöh. Hukanhaudan) kansakoulu Pielisensuussa (nyk. Joensuu). Samoihin aikoihin koululle tuli opettajaksi myös rääkkyläläinen Mauno Rautiainen (1920-1999). Maire Unelma ja Mauno Armas löysivät toisensa. Opettajapariskunnalle syntyi kolme lasta; Heikki (s.1949) sekä kaksoset Hannu ja Vesa (s.1950). Lastenlapsia Maire ja Mauno saivat yhdeksän. Eläkkeelle Maire jäi vuonna 1978 noin 40 opettajavuoden jälkeen. Pitkän työuran aikana kansakoulu ehti muuttua peruskouluksi. Maire jätti jäljen entisiin oppilaisiinsa kahden valtakunnan alueella. Vesa oli 1990-luvulla törmännyt Itä-Karjalassa Saarimäen koulun entisiin oppilaisiin, joista joku oli todennut: ”Ai Maire, se nuori tyttö.”
Paluu luovutettuun Karjalaan
Eläkepäivinä Maire sai mahdollisuuden käydä kotipaikallaan Ruskealan Alalammilla. Kotiseutumatkaa syksyllä 1990 helpotti myös hiljattain avautunut Niiralan rajanylityspaikka Värtsilässä. Joensuusta pääsi nyt suorinta reittiä kotiseudulle. Retkikuntaan kuului myös Mairen kolme nuorempaa sisarta Laila, Tuovi ja Pirkko, jotka olivat niin ikään Alalammilla syntyneitä sekä suuri joukko sukua kolmen sukupolven voimin. Evakot palasivat luovutettuun Karjalaan piirakoiden kanssa. Neuvostoliitossa puolestaan vallitsi elintarvikepula ja kaupat Sortavalassa olivat tyhjät. Tullimiehet hämmästelivät suomalaisten runsaita eväitä. Sukupäivällisen nautimme kotitalosta jäljellä olevien uunin ja rappusten katveessa. Moilaset olivat palanneet kotitilalleen 46 vuoden jälkeen. Maire Rautiainen kuoli Joensuussa jouluaaton aattona vuonna 1996.
Kirjoittanut Mikko Rautiainen (Maire Rautiaisen vanhimman pojan poika)