Pyhälahti Eija-Liisa
Eija-Liisa Pyhälahti sai olla jo varhain mukana kotonaan pidettävissä pikkulottien työilloissa.
Irma Eija-Liisa Pyhälahti (o.s. Kivekäs) syntyi 5.7. 1932 Padasjoella.
Eija-Liisan kummitäti Hagar Sarasto toimi pikkulottien esimiehenä Padasjoella ja antoi Eija-Liisan olla jo varhain mukana kotonaan pidettävissä pikkulottien työilloissa. Vaikka Eija-Liisa olikin aluksi liian nuori liittymään nuorisojärjestöön, tehtiin hänelle kuitenkin vuosien 1936-1938 paikkeilla juhlatilaisuuksissa ja työilloissa käytettäväksi lottapuku, joka Eija-Liisan mukaan lienee ollut Suomen pienin! Työilloissa Eija-Liisa lausui yhdessä muiden kanssa runoja, lauloi, luki satuja ja teki käsitöitä.
Eija-Liisa muisteleekin opetelleensa noina iltoina mm. napin kiinnittämistä ja patalapun virkkaamista, jotka osoittautuivatkin melkoisen vaativiksi puuhiksi.
Tärkeä osa ohjelmasta oli Markus-sedän Lastentuntien kuuntelu, radiotahan ei siihen aikaan ollut monessakaan kodissa.
Eija-Liisa muistaa vieläkin eräässä juhlassa lausumansa runon:
Kottarainen se murhelintu
jota niin harvasti mainitaan
oli oppinut elämältä
pienen pienoisen laulun vaan.
Sen minkä lauloi,
sen totta lauloi,
se koski kuulijan sydämeen
Eija-Liisan perhe muutti talvisodan aikana Korpilahdelle ja myöhemmin Eija-Liisan ura jatkui virallisesti pikkulotissa uudella puvulla ja uusin kuvioin. Korpilahdella pikkulottatoimintaa johti kunnanlääkäri, ja pikkulotat kokoontuivat hänen kotonaan tehden käsitöitä,laulaen, leikkien ja lukien Pikkulotan ohjekirjaa.
Jatkosodan aikana Eija-Liisan äiti toimi vapaa-aikanaan lääkintälottana ja assistenttina aluepäällikön toimistossa, jossa hoidettiin muun muassa paikkakunnalle siirrettyjen evakoiden asioita. Koska puhelinten toiminta oli sekä hidasta että hankalaa, Eija-Liisa sai toimia lähettinä kanslian ja evakoiden ensisijoituspaikan, suojeluskuntatalo Joensuun välillä, ja myös hakea postia ja viedä toimistolta viestejä Lahdenvuorenmäellä sijainneeseen ilmavalvontatorniin.
Polttopuista oli noina aikoina kova pula, joten Eija-Liisa oli myös muiden pikkulottien mukana keräämässä hakkuutähteitä joillekin perheille.
Jatkosodan evakuointivaiheista Eija-Liisa muistaa elävästi, kun hän kerran aamuvarhaisella lähti ulos ja kuultuaan ääniä läheiseltä laivalaiturilta, huomasi hinaajan tuovan laituriin täyttä proomulastillista evakoita.
Eija-Liisa seisoikin hetken yksin koko joukon vastaanottokomiteana, kunnes hinaajan mylvintä herätti paikalle muun kylänväen siirtoväkeä vastaanottamaan.