Pullinen Martta
Martta Pullinen hän toimi vartiotehtävissä ja puhelinkeskuksessa Leväsissä.
Martta Pullinen (o.s. Hyrkkänen) syntyi vapunaattona 1919 Savitaipaleen Hyrkkälässä Antti ja Hilma Hyrkkäsen (os. Laari) vanhimpana lapsena. Kaiken kaikkiaan perheeseen syntyi seitsemän lasta: kolme tyttöä ja neljä poikaa. Savitaipaleelta Martan perheen tie vei Taipalsaaren Peltoin ja Kurhilan kautta Leväsiin pienelle maatilalle. Siellä pienviljelyn ohella perhe hankki toimeentuloa sementtivalimolla, jossa tehtiin kaivonrenkaita ja kattotiiliä.
Sodan alettua Martta osallistui Taipalsaaren Haikolan kylän lottaosaston koulutukseen. Kun hänet kutsuttiin palvelukseen rintamalotaksi, hän toimi ensin vartiotehtävissä ja puhelinkeskuksessa Leväsissä. Sieltä palvelu jatkui Kannaksella Valkjärven matkamotissa keittiötöissä. Pisimpään hän palveli Hersalon divisioonan Kaura-keskuksessa. Kaiken kaikkiaan Martta toimi lottana parisen vuotta.
Välirauhan aikana Martta tapasi puolisonsa Matin, joka oli sotapoliisitehtävissä vartioimassa Taipalsaaren lentokenttää aivan kotinsa lähellä. Niinpä hän joutui Matin kertoman mukaan pidätetyksi, kun kulkupapereissa oli joitain epäselvyyksiä. Häitä vietettiin vuonna 1943 kaksipäiväisinä, ensin Taipalsaarella ja sitten Antreassa Matin kotona. Martta sai aivan viime hetkeen odottaa sulhas-Mattia, joka kulkuvaikeuksien takia saapui papin eteen vasta viime tipassa. Näin alkaneesta pidätyksestä tuli koko elämän mittainen liitto. Matti kuoli tammikuussa 2000.
Kesällä 1944 suurhyökkäyksen aikoihin tapahtui evakkoon lähtö Antreasta, nyt siis toiseen kertaan. Martta oli ollut Matin äidin Hiljan kanssa sunnuntain jumalanpalveluksessa Antrean kirkossa. Kesken saarnan pappi Kunnalalle tuotiin lappu, josta hän luki kirkkoväelle, että Antrean pitää olla tyhjennetty kello 12 mennessä. Hilja oli ollut sitä mieltä, ettei täältä mihinkään lähdetä, mutta eipä siinä paljon jäänyt aikaa pakkaamiseen.
Evakkotie vei perheen Ikaalisten Mansoniemeen. Siellä Matin isä Tuomas Pullinen kuoli keuhkotautiin ja haudattiin Ikaalisiin. Seuraava asumispaikka oli Janakkalan Viralassa, josta matka jatkui Hausjärven Erkylän kylään 1946. Sieltä perheelle oli osoitettu ns. kylmä tila Erkylän kartanon maista. Edessä oli suuri urakka: piti rakentaa ensiasunnoksi sauna, sitten karjasuoja ja myöhemmin tiilinen navetta sekä raivata metsää pelloksi. Kuuselan tilasta tuli keskikokoinen maatila, jossa Martta hoiti viiden pojanvesselin ohella lypsykarjan sekä Matin äidin Hiljan tämän sairastuttua nivelreumaan.
Vuonna 1966 perhettä kohtasi suuri onnettomuus, kun keskikesällä talo paloi maan tasalle salaman sytyttämänä. Kaikki olivat tuolloin poissa kotoa maatalousnäyttelyssä Riihimäen raviradalla. Näin oli edessä taas evakkoon lähtö. Väliaikainen majoitus löytyi ystävällisiltä naapureilta, Javanaisilta. Uusi talo nousi kuitenkin ripeästi entisen paikalle jouluun mennessä, ja niin päästiin jatkamaan elämää eteenpäin.
Martan elämä oli ylä- ja alamäkeä, mutta aina hän oli myönteinen, ahkera ja tulevaisuuteen uskova. Hänen elämäänsä johdattelivat kristilliset arvot, usko ihmisiin, lähimmäisenrakkaus, vieraanvaraisuus ja ihmisten arvostus. Voidaan varmaan sanoa, että Martan elämä oli parasta, kun se sisälsi työtä ja vaivaa.
Martta oli tavattoman hyväntahtoinen. Hänen sylinsä oli avoin ja lämmin turvapaikka niin omille lapsille kuin kahdelletoista lapsenlapselle. Valittaminen ja toisista pahaa puhuminen ei ollut hänelle luonteenomaista.
Kaiken työn ohella Martta ehti harrastaa monenlaista, etenkin myöhemmällä iällä. Hän luotsasi Monnin marttakerhoa, oli aktiivinen Monnin diakoniakerhossa, piti lapsille pyhäkoulua, opetti pitsinnypläystä, lauloi mm. veteraanikuorossa ja opetti miniöille karjalapiirakoiden teon. Etenkin laulaminen oli hänelle tärkeää, heleä lauluääni kuului. Muistin heikennyttyä laulujen sanat pysyivät mielessä pitkään.
Vanhemmiten muistin ja liikuntakyvyn hiipuessa Martta ja Matti pystyivät asumaan kotonaan vielä pitkään kotiavun turvin. Matin kuoltua Martan elämä jatkui Palvelukoti Raijan hyvässä hoidossa. Voinnin heikennyttyä viimeiset vuodet kuluivat Oitin terveyskeskuksen vuodeosastolla. Martta kuoli 4.5.2012. Hänet haudattiin Riihimäen hautausmaalle Matin viereen. Martalle on myönnetty Vapaudenmitali 2 ja sininen risti.
Riihimäki 22.4.2023
Kalevi Pullinen