Pulli Sanja
Sanja Pulli liittyi Valkjärven pikkulottiin 11-vuotiaana heti sodan puhjettua 1939.
Sanja Pulli (o.s. Lankinen) syntyi 6.6.1928 Valkjärvellä, Viipurin läänissä.
Vanhemmillani oli kaksi maatilaa. Meitä oli kolme sisarusta ja jo pienestä pitäen olimme mukana maatilan töissä. Meillä oli lehmiä ja sikoja. Kasvatimme myös pitkävillaisia lampaita ja pellavaa, joista sai villaa ja lankoja.
Isä oli isänmaallinen ja odotti, että naisetkin tekevät oman osansa, joten oli luonnollista, että liityin Valkjärven pikkulottiin jo 11-vuotiaana heti sodan puhjettua 1939.
Meitä oli viisi tyttöä koulussa samoilla luokilla. Teimme ahkerasti käsitöitä, kudoimme kypäränsuojuksia ja lapasia, ja pitelimme lankavyyhtejä. Autoimme lottia muonitustöissä Valkjärven kasarmilla. Siellä ympäri Suomea saapuneet sotilaat ruokittiin ennen rintamalle lähtöä samoin sieltä palaavat. Me pikkulotat kuorittiin perunoita ja pestiin astioita. Olin samoissa töissä apuna kaatuneiden hautajaisissa. Isän serkku oli päälotta, joka opasti meitä, ja oli aika vaativa.
Aino-pyörällä olin kauppareissulla kun kuului kova rysäys. Pelästyin kovasti mutta onneksi se oli vain räjähtänyt kumi. Toisen kerran pelästyin kaupasta tullessa desanttia, mutta se osoittautui vääräksi hälytykseksi.
Sodan jaloista lähtö tuli ensin Ypäjälle ja sieltä Somerolle. Rajan taakse jäivät viljavat peltomme ja karjamme. Kun sitten menimme takaisin Karjalaan muutamaksi vuodeksi, niin isä osti Pohjanmaalta mukaan uutta karjaa. Meillä oli onnea sillä pellot olivat säästyneet tuhoilta. Meillä oli viisi vankia töissä ja sotilaista oli myös suuri apu Lahdenpohjan peltotöissä. Venäläiset käyttivät uutta navettaa toimistonaan. Sodan päättyessä kotitalot poltettiin Valkjärvellä.
Kesällä pelasimme pesäpalloa ja talvella hiihdimme. Otin osaa koulujenvälisiin hiihtokilpailuihin ja kerran sain palkinnoksi lapaset.
Tulevan mieheni tapasin sattumoisin junassa. Olin matkalla Riihimäeltä kohti pohjoista kun viereiseen vaunuun hypännyt mies, kiinnitettyään minuun huomiota, vaihtoi vanua ja tuli istumaan minua vastapäätä. Hän esitteli itsensä Johannes Pulliksi. Naimisiin menimme 1952. Saimme kolme lasta, tytön ja kaksi poikaa. Mieheni toimi liike-elämässä Keskossa ostopäällikkönä. Minä toimin 10 vuotta kirjanpitäjänä ja sen jälkeen erilaisissa tehtävissä liike-elämässä.
Rintamapalvelustunnuksen sain toiminnastani sotatoimialueella.
Lottapuvut oli aina päällä töitä tehdessä, mutta rintamerkkiä käytettiin vain juhlissa. Ne olisivat olleet hyvä muisto, ikävä kyllä niitä ei saanut säilyttää.
Sanja Pullia haastattelu 16.9.2020 Vicki Koskela, Veteraaniyhdyshenkilö, Riihimäki.