Pirhonen Aili
Aili Pirhonen toimi muonituslottana sotatoimialueella.
Aili Pirhonen (o.s. Kinnunen) syntyi 17.08.1922 Rääkkylän Oravisalossa. Siellä hän oli Sotilaskotiliiton tehtävissä vuodesta 1939–40 ja hoiti tykistön kanttiinia. Näin Aili muistelee sota-aikaa aikaa:
”Sitten 1939 marraskuussa alkoi talvisota. Tuli evakoita Suojärveltä ja Mantsin saaresta. Keväällä maaliskuussa tuli välirauha, evakot lähtivät pois ja tilalle tuli yli tuhat sotilasta. Seurojentalolla oli tykistöporukkaa ja toiset rakensi parakkeja metsään. Tykistön kanttiinin hoitaja pyysi minua avukseen siihen kanttiiniin. Olin välirauhan ajan kotoa käsin siinä Paula Airosmaan, Sortavalasta, apuna. Ei ollut matka kotoa kuin puoli kilometriä. Linnoitustöitä ne sotilaat teki, kaikki porukat. Tykistön pojille veimme korviketta työpaikoille. Kaikilla porukoilla oli omat kanttiinit ja muonitukset.
Tulevan aviomiehensä tapaamista Aili muistelee seuraavasti:
”Sitten parakit valmistui ja sotilaat alkoi pitää niitä salatansseja. Minäkin läksin siskoni ja naapurin pojan kanssa K.R.H:n parakille katsomaan niitä tansseja. Taisi olla lokakuu. Paljon oli sotilaita ja tyttöjä vähän, oli se aika menoa. Semmoset survojaiset ne oli. Totta kai jokainen yritti hakea tanssiin, ei kukaan tarvinnut jäädä ilman hakijaa. Siellä minä Reinon tapasin ensi kerran. Näin, että aikoo hakea minua tanssiin. Minäpä en katsonutkaan muita hakijoita, läksin vastaan ja niin me olimme yhdessä sen illan ulkona kävellen ja puhelimme keskenämme, mitä juohtui mieleen.
Sitten asia unohtui siihen. Eräänä iltana viikkoja myöhemmin Reino tuli kanttiiniin ostamaan tupakka-askia ja rahan mukana oli lappu ”Moneltako pääset töistä?”. Minä olin laskevinani ja kirjoitin että kello 9 illalla. Tykistön pojat oli niin vihasia, ei saa vieraiden porukoiden sotilaat tulla, heillä on omat kanttiininsa. Ei meillä ollut sen jälkeen enempää tapaamista, ehkä joskus tuli tiellä vastaan.”
Aili jatkoi vielä jonkin aikaa kanttiini- ja muonitustehtäviään sotilaskotiliiton palveluksessa, mutta vuosina 1941–1942 Aili palveli muonituslottana. Aluksi hän muonitti alueella Värtsilä-Rytty; Rytyn kylä oli Värtsilä-Sortavala tien varrella ennen Helylää ja Sortavalaa ja se vallattiin Jatkosodan hyökkäysvaiheessa 23.7.1941. 1941 kesäkuulta elokuun loppuun Aili muonitti puolestaan Vieljärvellä, joka vallattiin hyökkäysvaiheessa 21.7.1941 ja sijaitsi noin 50 km Prääsästä lounaaseen lähellä Hyrsylää ja vanhaa Suomen rajaa.
Komennuksensa päätyttyä Aili ennätti olla maatöissä kotona Rääkkylän Oravisalossa, mutta hänet komennettiin jälleen lottatöihin lokakuussa 1941. Seuraavaksi Aili oli muonituslottana Paateneen alueella Selkissä, mihin hän saapui 10.10.1941. Selki (Selgi), joka jatkosodan aikana oli suomalaisten miehittämä, on kylä Karjalan tasavallan Karhumäen piirin Paateneen kunnassa Venäjällä. Kesäkuussa 1942 Aili sai siirron Karhumäkeen, Metsätoimistoon. Metsäasiain toimiston vastuulla oli metsätyömaat, uitot- ja maakuljetukset, puutavaran varastointi ja jakelu. Puuta tarvittiin lämmitykseen, rakentamiseen, linnoitustöihin, teitten tekoon, ratapölkyiksi, veturien haloiksi, puukaasuttimien hiiliksi ja pilkkeiksi, tervan ja tärpätin valmistukseen ja pihkan jalostamiseen. Puutavarahuollon organisointi ja järjestelyt oli vaativa tehtävä poikkeusoloissa. Huomattavat määrät puuta piti toimittaa myös koti-Suomeen. Aili palasi Rääkkylään koti- ja maataloustöihin jo elokuussa, joten aika Karhumäen Metsätoimistossa jäi lyhyeksi. Talven 1942–1943 lottapalvelusta ei ole tietoa, vaikka merkintä on olemassa, että palvelua on ollut kyseisinä vuosina.
Sodan päätyttyä Aili meni naimisiin Reino Mikko Pirhosen (s. 30.5.1920) kanssa Tohmajärvellä. Ailin muistelma jatkosodasta ja sulhasestaan:
”Jatkosota alkoi ja minä lähdin kanttiiniauton mukana töihin rajan taa. Vieljärvi siitä edelleen Paateneeseen ja Selkieen. Reino kirjoitti joskus kortin ja kirjeen ja minä vastasin. Semmosta se oli. Sitten elokuussa 1943 tapasimme lomalla Joensuussa ja oli puhetta sormuksistakin. Sitten vasta joulukuussa saimme kultasormukset vaihtokullalla, vaan tuo 25.8.1943 kaiverrus tuli kihlasormukseen, vaikka virallisesti vasta joulukuussa. Sitten 16.7.1944 meidät vihittiin Rääkkylän kirkossa. Pappi Vapaavuori vihki.”
Raili vietti seuraavat vuodet maanviljelijän vaimona, maatilan emäntänä ja viiden lapsen äitinä. Aili Pirhoselle myönnettiin Rintamapalvelutunnus 26.6.1982.