Pinomaa Selma
Selma Pinomaa toimi lottana muonitus- ja lääkintätehävissä sekä viestinnässä.
Selma Pinomaa (o.s. Saajanen) syntyi 24.10.1919 Joutsenossa pienviljelijäperheen yhdeksäntenä lapsena. Lapsena hän kävi kiertokoulua kuten siihen aikaan oli maaseudulla tapana.
Selma kuului Lotta Svärd -järjestön Joutsenon paikallisosastoon 1939–1944. Selma toimi avustavissa tehtävissä sotasairaalassa ja muonituksessa Joutsenossa, Sippolassa ja Lapinjärvellä sekä viestinnässä Mikkelissä ja Helsingissä.
Sodan päätyttyä Selma meni naimisiin joulukuussa 1944 ja toimi sen jälkeen kotirouvana. Hänellä on viisi lasta ja kolmetoista lastenlasta.
Selma Pinomaan kuoli vuonna 2003.
Selman lottatarina hänen itsensä kirjoittamana 1990-luvun lopussa:
”Lähdin sotapolulle ennen joulua 39. Olin nuori lottana, joten tarjouduin vapaaehtoisena erään toisen tytön kanssa. Niinpä me pääsimmekin sotasairaala 13:een, joka silloin sijaitsi Rauhan tuberkuloosiparantolassa.
Ensimmäiset 2 viikkoa oli ankeaa, se jokapäiväinen verenhaju, joka lähti pahoin haavoittuneista ja amputoiduista jäsenistä vei kokonaan ruokahalun. Kuolemakin oli melkein jokapäiväinen vieras. Kumma kyllä, siihen tottui ja ruokakin alkoi maistua.
Eihän meillä ollut koulutusta sairaanhoitoon, joten tehtäviimme kuului potilaille tarjottava ruoka, astioiden tiskaus (ei ollut koneita), potilashuoneiden siivous ja auttaminen kaikessa mahdollisessa.
Joulun jälkeen koko sairaala lähti evakkoon, koska rintamalinja uhkaavasti lähestyi. Osasto, jossa olin siirtyi Sippolaan (se oli jokin koulu) ja vielä Sippolan jälkeen siirryttiin Lapinjärven alkoholistiparantolaan. Sieltä meidät kotiutettiin touko-kesäkuussa 1940.
Seuraavaksi olin Joutsenossa lottatehtävissä muonituksessa. Joutsenohan oli sotatoimialuetta, joten tehtäviä riitti kyllä.
Joutsenossa sattui kerran, se oli -41, oikein kunnon tulitusten sade. Vihollinen alkoi hämärän tullen eräänä syyskuulaana iltana ampumaan Joutsenoa kaukotykillä. Suojeluskuntapäällikkö komensi meidät pois majapaikastamme ja kehotti meitä Lottia juoksemaan siihen suuntaan mistä ammukset tulevat. Niinpä lähdimme ja asetuimme pellon ojiin. Siellä kuulimme aina lähtölaukauksen ja sekuntien kuluttua ammus ujelsi ylitsemme ja kohta pamahti. Ja näitä tuli lähes 100. Tätä jatkui koko yön aamutunteina tuli hiljaisuus, jolloin uskaltauduimme lähtemään pois.
En nyt muista henkilövahinkoja mutta aineellisia kyllä. Yksikkömme joutui aamulla siirtymään uuteen paikkaan. Osumia oli tullut useampia.
1942 halusin päästä pois Joutsenosta ja pyysin komennusta ja sain komennuksen Ilmavoimien esikuntaan viestiosastolle puhelinkeskukseen. Esikunta oli Mikkelissä ja keskus oli Lokki 900. Mikkelistä siirryttiin takaisin Helsinkiin Munkkiniemeen Kadettikoululle.
Munkkiniemessä meille lotille osoitettiin asunto, joka sattumoisin kuului tulevalle kälylleni. Siellä tapasin myös elämänkumppanini.”
Osa Selman tarinasta on julkaistu myös vuonna 2007 ilmestyneessä teoksessa Hilda Laasonen – Pentti Vuori: VIIPURIN PIIRIN LOTTIEN YH JA TALVISOTA – Karjalan kannaksen lotat kertovat.