Pernu Marjatta
Marjatta Pernu toimi pikkulottana Helsingissä.
Marjatta Pernu syntyi 13.7.1931 Helsingissä.
Marjatta kertoo:
”Vietin lapsuuden Helsingissä Kaivopuistossa. Perheeseeni kuului vanhemmat, sisareni ja minä sekä susikoiramme nimeltään Tuttu. Se kulki aamuisin kanssamme Kaivopuistoon kadun toiselle puolelle. Se tiesi, mihin asti näki ikkunoistamme ja käveli kauniisti vierellämme, mutta sopivan matkan päässä se nykäisi ja juoksi remmi perässä laahaten vapauteen. Mutta jos joku lähestyi meitä, ilmestyi Tuttu paikalle varmistamaan, että olemme turvassa. Kaivopuisto oli mahtava. Sen hiekkalaatikot, keinut, jäämäet, kalliot ja merenrannat; mainioita leikkipaikkoja.”
Marjatta liittyi pikkulottiin 1.9.1040 Helsingissä, Kaivopuistossa.
”Olin porukassa, jonka mukana kävin lausumassa runoja Helsingin sotasairaaloissa mm. Kirurgisessa sairaalassa ja Tilkassa. Olin myös auttamassa lomalla oleville ja haavoittuneille järjestettävissä tilaisuuksissa. Pikkulottien tehtävänä oli mm. pöytien kattaus, voileipien teko ja esiintyminen illanistujaisissa. Suosittu esiintymisnumero oli sellainen, jossa toisen tytön kanssa esitimme keskustelun, jossa toinen esitti vanhaa ja vähän kuuroa ja toinen muka kuuli kaiken väärin. Tämä hassuttelu sai koko salin nauramaan ja tunsin niinä hetkinä, että olen merkityksellinen ja voin tuottaa iloa.
Raskain sotamuistoni liittyy siihen, kun olin pikkulottana viihdyttämässä pieniä lapsia, jotka lähetettiin junalla turvaan Ruotsiin. Minulla oli käsinukkeapina, jolla junassa ennen junan lähtöä viihdytin lapsia, jotta eivät ikävöisi äitejään. Seuraavana päivänä kuulin, että oli tapahtunut junaonnettomuus (vai pommitus) ja suurin osa lapsista kuoli Iittalan paikkeilla. Minulle oli kova isku, että suurin osa lapsista kuoli. Toinen raskas sotamuistoni liittyy siihen, kun läheinen serkkuni kuoli rintamalla. Hän oli nostanut päätään ja sai luodin suoraan otsaansa. Sota kesti kaikkineen kauan, noin kuusi vuotta ja sota jätti niin syvät jäljet, että se haluttiin unohtaa ja vaientaa. Oli helpompaa kääntää elämän uusi sivu ja katsoa eteenpäin.”
Uudenmaan Lottaperinneyhdistys täytti vuonna 2024 30 vuotta ja sen kunniaksi hallitus päätti haastatella yhdistyksen lottia ja pikkulottia. Yhdistys haastatteli yhdeksän pikkulottaa vuoden 2024 aikana ja Marjatta Pernu on yksi haastatelluista. Haastatellut henkilöt ovat pääkaupunkiseudulta ja iältään 92-98 -vuotiaita. Sodan aikaan he olivat 7-15 -vuotiaita.
Näyttely toteutettiin toukokuussa 2025 Pasilan kirjastossa Helsingissä. Haastatellut kertoivat kokemuksistaan sota-ajasta itselle, perheelle ja ystäville. Marjatta toimi pikkulottana ja omalta osaltaan kantoi kansalaisvastuuta.
Näyttelyä varten saatiin tukea Oskar Öflunds Stiftelseltä.
Näyttelyn tarkoitus oli saattaa lottatyön muisto laajempaan tietoisuuteen ja siten vahvistaa perinnetiedon merkitystä osana maamme historiaa.
Esittelyn lähetti Jaana Korhola.