Pellinen Irja
Irja Pellinen toimi lukuisissa eri lottatehtävissä.
Irja Esteri Pellinen (o.s. Perkiömäki) syntyi 24.4.1911 Alahärmässä.
Irja Pellisen vuonna 1986 antamaan haastatteluun perustuva kertomus:
”Olen syntynyt Alahärmässä 24.4.1911 maanviljelijä Nikolai Perkiömäen ja hänen vaimonsa Liisan os. Fränti perheeseen. Perheessämme oli viisi tytärtä ja kolme poikaa. Vuonna 1936 solmin avioliiton kortesjärveläisen Urho Pellisen kanssa. Saimme sotien jälkeen yhteensä kolme tytärtä, joista vanhin kuoli jo ennen kahden vuoden ikää.
Aikani lottana
Lottajärjestöön liittymisen syynä oli isänmaallisuus. Osallistuin ennen komennuksia kotipaikkakunnallani Alahärmässä monenlaiseen lottien toimintaan eli olin mukana mm. suojeluskuntalaisten ja lottien näytelmätoiminnassa, joskus esitin yksinlauluakin, yleensä kansanlauluja. Vuonna 1940 osallistuin Alahärmässä Ojalan koululla pidettyyn viikon kestävään ensiapukurssiin.
Vuoden 1941 syksyllä Härmän lottien puheenjohtaja Martta Isotalo värväsi minua komennukselle. Kun miehelläni ja minulla ei ollut vielä omaa perhettä ja mieheni oli rintamalla, suostuin ehdotukseen. Komennusmatkalle lähtiessäni en saanut järjestöltä minkäänlaisia varusteita vaan hankin kaikki tarpeelliset varusteet itse.
Ensimmäiseksi sijoituspaikakseni määrättiin Kemijärvi, jossa olin kassanhoitajana siltatyömaan ruokalassa 6 kuukauden ajan. Keväällä 1942 suoritin kanslialottien kahden viikon mittaisen toimistokurssin Tuusulassa. Kurssin päätyttyä sain komennuksen Kaukjärven tykistötoimistoon Karjalan kannakselle. Kaukjärvellä olin vuoden ja sen jälkeen minut komennettiin ensin Pitkäjärvelle ja sen jälkeen Raivolaan. Viimeinen työpaikkani oli Valkjärvellä, jossa toimin kanttiinin emäntänä. Minut vapautettiin 1.7.1944, jolloin olin ollut komennuksilla yhteensä kaksi ja puoli vuotta.
Komennuspaikoissa oli uhkana monesti vihollisen pommitukset. Eräässäkin pommituksessa koko toimistoparakki hajosi täysin mutta henkilövahinkoja ei silloinkaan sattunut, kun kaikki parakissa olleet ehtivät ennen pommien putoamista siirtymään pommitusten varalle kaivettuihin rakennuksen ulkopuolella oleviin suojakuoppiin.
Toimistolotan työ oli monesti rasittavaa, kun työpäivät tärkeiden papereiden parissa venyivät pitkiksi. Vapaa iltoina harrastin Kaukjärvellä kuorolaulua. Miehistö ja myös muut lotat olivat kaikissa komennuspaikoissani ennestään minulle täysin vieraita mutta sain komennuspaikkojeni lotista monia hyviä ystäviä. Koko aikana tapasin ainoastaan yhden härmäläisen sotilaan! Lomalle pääsin kolmen kuukauden välein. Loman pituus oli aina 10 päivää.
Lotta-ajan muistoina olen säilyttänyt lottapukuni, lottamerkin ja muutamia kahvikuppeja.
Sotien jälkeen
Sodan jälkeen olin aluksi mieheni kanssa Kolarissa jälleenrakennustöissä joitakin vuosia mutta palasimme appiukkoni kuoltua mieheni kotiin Kortesjärvelle vuonna 1947. Olin emäntänä mieheni kotitilalla huolehtien tuon pientilan karjasta eläkeikääni saakka. Mieheni työskenteli täyspäiväisesti kodin ulkopuolella kunnan rakennusmestarin virassa. Pientilan emännällä oli myös aikaa olla täysipainoinen kotiäiti. Olen tehnyt paljon erilaisia käsitöitä ja ompelin myös lasteni vaatteet. Harrastuksista voi mainita myös puutarhan ja hyötykasvitarhan hoitamisen. Vanhemmalla iällä olen harrastanut vesivärimaalausta, posliinimaalausta ja matkustelua. Mieheni kanssa jaoimme rakkaan harrastuksen eli lauloimme molemmat paikkakunnan sekakuorossa vuosikymmeniä – laulukuorojen tapaamisessa Kaustisella toisiimme tutustuimmekin.”
Irja Pellinen kuoli 11.7.1999 kotonaan Kortesjärvellä.
Kunnianosoituksina lottatyöstä Irja Pelliselle on myönnetty Jatkosodan muistomitali, 18 divisioonan muistoristi, Vapaussodan huoltosäätiön sininen risti miekan kera ja Lotta Svärd Muistomitali. Lisäksi hänelle on myönnetty rintamapalvelustunnus.
Irja Pellisen kertomuksen on haastattelukysymyksiin annettujen vastausten perusteella koonnut tytär Tarja Pellinen. Haastattelu on tehty ”Alahärmän Lotat” -matrikkelia (Kauhavan Sanomalehti oy 1987) varten. Mainittuun kirjaan Irja Pellisen tarinaa ei ole painettu.