Paljakka Helena
Helena Paljakka teki monenlaista lottatyötä.
Helena Paljakka Fletcher syntyi 1919 Keski-Kannaksen Muolaan pitäjässä. Kun talvisota alkoi, Paljakka oli ilmavalvonnassa.
Lotat ja karja lähtövalmiina viidessätoista minuutissa.
Meitä oli neljä nuorta lottaa miun kotikylässäin. Meiät oli jätetty sitä varten, ett kun tulee armeijalta käsky, ett karja täytyy olla lähtövalmiina. Ja lähteä ajamaan niitä edelleen ja päästää navetoista pois. Me oltiin meillä ja telefooni soi. Ja suojeluskunnan esikunnasta sanottiin: ”Lotat ja karja lähtövalmiina viidessätoista minuutissa.”
No meille tuli hyvin kiire sit. Meiän kylässä oli 32 taloa, missä oli navetat ja kaikissa oli karjaa. Ja me neljä nuorta tyttöä lähettiin päästämään niitä navetasta pois. Oli pakkanen, yö ja maa oli roudassa. Eläimet oli ihan villinä. Niitä ei meinannut saada millään lähtemään navetoista pois. Se on yks niitä kamalia muistoja.
Paljakka oli jatkosodan aikana Rajatoimistossa, ja hän kuului Rajatoimiston iskulottiin. Missä aina kiireesti jotakin tarvittiin, niin Paljakka oli aina yksi niistä jotka lähetettiin, vaikka hän olikin silloin niin nuori. Hän joutui tekemään hyvin monenlaista työtä, kuten toimistotyötä. Heitä oli neljä Karjalan lottaa, jotka liittyivät samana vuonna Rajatoimistoon. Kaikki he myös olivat siellä yli neljä vuotta. Yhdessä he olivat komennuksilla Äänislinnaa ja Karhunmäkeä myöten. Joskus komennus kesti ainoastaan muutaman vuorokauden, toisinaan pari kolme viikkoakin.
Paljakka sai ensimmäisen ajokorttinsa armeijassa. Heillä oli vanha bussi, josta oli laitettu väliaikainen ambulanssi. Jos miehiä oli hirveän vähän paikalla, niin tytöt aina silloin tällöin joutuivat hakemaan haavoittuneita rajalta. Usein iltamyöhään kun oli jo pimeää, Paljakka ajoi pitkin metsäteitä hakemaan haavoittuneita. Haavoittuneet vietiin joukkosidontapaikalle tai kenttäsairaalaan.
Jatkosodan aikana Äänislinnassa lotat rakennuttivat hotellin nimeltä Lottahovi. Se sijaitsi vanhassa karjalaisessa talossa, johon oli kunnostettu asuin- ja kokoustiloja sekä ravintola (sodan jälkeen siitä kaavailtiin lottien koulutuskeskusta). Paljakka oli Lottahovin avajaisissa komennuksella, heitä oli siellä neljä Rajatoimiston iskulottaa. Lottahovin avajaisissa annettiin Paljakalle ja hänen lottatoverilleen Helville mitalit.
Paljakalla on kolme mitalia talvisodan ajoilta. Hän kuvaa, että sai ne: ”paikasta missä piti olla pikkuisen rohkea, ja mistä annettiin mitali.”
Paljakka meni sodan aikana naimisiin keskisuomalaisen Arvid Aleksander Jokisen kanssa. Jokinen oli eversti Bonsdorffin adjutantti ja autonkuljettaja. Avioliitto ei ollut pitkäikäinen, mies haavoittui vaikeasti, ja muutaman vuoden päästä menehtyi vammoihinsa. Paljakka jäi elämään ja asumaan pienen poikansa kanssa.
Mie en ainakaan 25 vuoteen koskaan avannu suutani sodasta. Ne oli niin katkerat muistot. Nyt vähän kerrassaan kerrassaan mie ole ruvennu niitä toistamaa, mut ei se ole vieläkään helppoa.
Paljakan sisar lähti opiskelemaan englantia Yhdysvaltoihin tammikuussa 1939, eikä sen jälkeen tullut koskaan enää Suomeen. Paljakka monesti pyysi sisartaan katsomaan entistä kotimaataan. Sisar vastasi, että sodasta on niin paha maku suussa, ettei hän tule. Sisar tapasi nuoren kanadansuomalaisen miehen, he menivät naimisiin ja muuttivat Montrealiin. Paljakka pyysi sisartaan Suomeen käymään, mutta sisar vastasi pyytämällä Paljakkaa sinne.
Paljakka lähti Kanadaan kahdeksan kuukauden vierailuviisumilla. Sille reissulle hän jäi. Paljakka ehti olla kokonaista kaksi ja puoli päivää Montrealissa, kun George Fletcher, joka tunsi Paljakan sisaren miehen, tuli liikematkallaan kylään. Vuoden päästä Paljakka meni naimisiin tämän kanssa ja tämä adoptoi Paljakan pojan. He olivat naimisissa 38 vuotta. Paljakka jäi yksin miehen kuoleman jälkeen.
Paljakka lähti Suomesta kesäkuun alussa 1957, ja on käynyt sen jälkeen Suomessa kolme kertaa. Hän on paljon enemmän kanadalainen kuin suomalainen. Mutta juuriltaan hän on aivan karjalainen. Hän päättää haastattelun: Ei missään maassa maistu ahomansikat niin hyviltä kuin Karjalan kunnailla. Ne on ihan vertaansa vailla.
Paljakan tarina ja haastattelu löytyvät kirjasta Suomen rintamalta Kanadan länsirannikolle.