Pahkala Eila
Eila Pahkala toimi lottien apuna.
Eila Inkeri Pahkala (os. Törnvall) syntyi 21.4.1929 Kalajoella toiseksi lapseksi Hanna ja Väinö Törnvallin maanviljelijäperheeseen. Hän aloitti noin 10-vuotiaana pikkulotan tehtävät Kalajoen suojeluskunnantalolla eli suojassa. Siellä hän oppi monenlaisia taitoja ja käytännön asioita. Pikkulotat ompelivat nenäliinoja, kutoivat lapasia ja pakkasivat leipiä. He laittoivat rintamalle lähtevien postipakettien mukaan kirjeitä tuntemattomille sotilaille. Eila muistelee saaneensa ompelemastaan nenäliinasta kiitoskirjeen tuntemattomalta sotilaalta rintamalta.
Pikkulotat toimivat myös ilmavartiossa tapulintornissa sekä seisoivat kunniavartiossa sankarihaudalla. Pikkulotat marssivat pareittain lottapuvut päällä, isojen lottien perässä, juhlavasti sankarihaudoille.
Suojassa toimi kahvila, jossa pikkulotat toimivat apulaisina keittiössä. Eilalla on jäänyt mieleen, kuinka oli kunnia-asia päästä tarjoilemaan kahvia suojeluskunnan kanslian työntekijöille. Siellä työskenteli myös Eilan tuleva aviomies Arvo Pahkala, joka lähti nuorena sotimaan rintamalle.
Pikkulotille järjestettiin myös illanviettoja Suojassa, jolloin he pääsivät esiintymään ja leikkimään isojen lottien ohjauksessa. Eila muistelee oppineensa seuraavan laulun illanvietossa.
”Minä olen pikkulotta, lotta lapsonen. Isänmaa on mulle rakas, vaikka vähäinen on sen kansa. Se on aina minun kansaani, minä toimin pienin voimin, synnyinmaalleni.”
Sodan päätyttyä Eila on toiminut kansakoulun opettajana Kalajoella. Eila teki elämäntyönsä lapsuutensa kansakoulussa, joka myöhemmin tunnettiin Pohjankylän peruskouluna. Hän työskenteli opettajana eläkeikään saakka.
Eila menehtyi 4.3.2024.