Paavilainen Kerttu
Kerttu Paavilainen toimi muonituslottana ja konekirjoittajana.
Kerttu Paavilainen (os. Mattsson) syntyi Kivennavan Rantakylässä vuonna 1921.
Hän vannoi lottavalan 18-vuotiaana, osallistui talvisotaan kotiseudullaan muonituslottana ja kävi Helsingissä konttorikoulun. Jatkosodan aikana hän toimi kaksi vuotta konekirjoittajana Päämajan huoltokonttorissa Mikkelissä, mutta koti-ikävä sai anomaan siirtoa Kannaksen rintamalle ja hän pääsi huolto-osaston konttoriin JR 7. jalkaväkirykmentin 2. divisioonan esikuntaan Vuottaalle. Sieltä hän pyrki pikakirjoittajaksi Impilahden kenttäoikeuteen ja rauhansopimuksen jälkeen muutti JR 7. esikunnan mukana Savonlinnaan. Lokakuussa 1944 hän sai 1 lk. vapaudenmitalin. Valvontakomission vaatimuksesta lotta Kerttu Mattssonin työsarka puolustusvoimien palveluksessa päättyi 31.3.1945.
Kesällä 1946 hän solmi avioliiton inkeriläissyntyisen Karjalan evakon Eero Paavilaisen kanssa ja heille syntyi kaksi tytärtä Tampereella. Kerttu Paavilainen toimi konttoristina puolustusvoimien palveluksessa kaikkiaan 36 vuotta. Hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan mitali kultaristein sekä ylennys kanslistiksi, ennen kuin hän jäi eläkkeelle 60-vuotiaana.
Eläkevuosinaan Kerttu osallistui aktiivisesti seurakunnan ja sotaveteraanien toimintaan, kävi tervehtimässä vanhuksia sekä panosti siirtokarjalaisten kotiseututyöhön tehden useita matkoja Kivennavalle. Yli 20 vuotta hän eli leskenä.
Mattsonin Kerttu oli isän tyttö, henkeen ja vereen karjalainen ja lotta. Se kaikki oli mennyttä ennen kuin hän täytti 30 vuotta. Isän kuolema oli niin kipeä asia, että siitä ei voinut kertoa edes omille tyttärille, mutta katkerinta oli isänmaallisten ihanteiden alasajo ja Suomen lottajärjestön lakkauttaminen. Ainoastaan kaipuusta Karjalaan hän pystyi puhumaan avoimesti.
Kerttu Paavilainen kuoli Tampereella 84-vuotiaana 2006.