Oksman Ida
Ida Oksman toimi lääkintälottana.
Äitini Ida Oksman (os. Jaala) syntyi Kuhmalahdella 28.3.1909. Ollessaan vuoden ikäinen hänen vanhempiensa kotitila siirtyi aluesiirrossa Kuhmalahden kunnasta Sahalahden kuntaan. Näin ollen Sahalahdesta tuli uusi kotikunta, vaikka perhe ei muuttanut mihinkään. Tuohon aikaan Suomi oli vielä Venäjän keisarikunnan suurruhtinaskunta. Äiti kertoi minulle, että hän kuuli alle kouluikäisenä vanhempiensa puhuvan Suomen itsenäistymisen mahdollisuudesta. Hän kävi kansakoulun Sahalahden Sariolan koulussa. Ollessaan 9-vuotias hän koki sisällissodan paukkeen ja kauhut, koska Tampere ja sen lähiseutu olivat taistelutantereena. Koti Sahalahdella sijaitsi Tampereen kupeessa 40 km päässä kaupungin keskustasta.
Opettajana ja lottana rauhan aikaan
Kotitalon töissä vietetyn varhaisnuoruuden jälkeen äiti lähti opiskelemaan Heinolan opettajaseminaariin, josta hän valmistui kansakoulunopettajaksi. Myöhemmin hän täydensi opintojaan Helsingin yliopistossa suorittaen arvosanan muun muassa kasvatustieteessä. Opettajan työ alkoi vuonna 1931 Peräseinäjoella Sammatin koulussa. Jo 1930-luvun puolivälissä hän liittyi Lotta Svärd Peräseinäjoen paikallisosastoon. Lottien työkortin mukaan hän osallistui aktiivisesti työiltoihin, kokouksiin ja koulutustilaisuuksiin. Kuuluessaan lääkintäjaostoon tärkeä osa lottatyötä olivat käytännön harjoitukset sekä varusteiden valmistus ja hoito. Peräseinäjoella ollessaan hän huristeli moottoripyörällä, joka siihen aikaan oli harvinaista naisille.
Kuuden Etelä-Pohjanmaalla vietetyn vuoden jälkeen tie vei Savoon, jossa hän aloitti vuonna 1937 johtajaopettajan tehtävän Tervon kunnan Ruokolahden koulussa. Savoon kotiuduttuaan äiti liittyi Lotta Svärd Karttulan paikallisosastoon. Hän osallistui aktiivisesti osaston koulutuksiin, harjoituksiin ja töihin sekä kilpailuihin ja tapahtumiin. Osaston toiminta keskittyi luonnollisesti Karttulan kirkolle, jonne koululta (asunnolta) oli matkaa 6 km. Matkan hän taittoi kävellen, polkupyörällä tai hiihtäen. Äidin kertoman mukaan ennen vuoden 1939 syksyä oli aistittavissa sodan syttymisvaara itänaapurin kanssa. Tämän vuoksi naisten tekemä lottatyö oli Karttulassakin tärkeä osa ennakoivaa maanpuolustusta samoin kuin suojeluskuntatoiminta, johon osallistuivat miehet ja pojat. Karttulan Syvänniemellä oli suojeluskunnan ampumarata, jossa harjoiteltiin aktiivisesti.
Sota-aika
Äiti kouluttautui lääkintälotan tehtäviin. Hän otti virkavapautta opettajan työstä osallistumalla sekä talvi- että jatkosotaan.
Lääkintälottana hän toimi Karjalan kannaksen kenttäsairaaloissa, sairasjunassa ja Kuopion sotasairaalassa. Valkeisen koululla oli yksi sotasairaalan jaostosairaala, jossa hän muun muassa työskenteli ja johon hän oli usein tuomassa sairasjunalla haavoittuneita.
Äidin kokemuksen mukaan oli erittäin raskasta hoitaa vammautuneita nuoria miehiä ja nähdä heidän menehtyvän. Vastaavasti hän kertoi kokeneensa suurta iloa, kun vaikeasti haavoittuneetkin usein toipuivat. Äiti sai sodan jälkeen kiitoskirjeitä parantuneilta sotilailta, joita oli ollut hoitamassa.
Vaaranpaikkoja oli myös lotilla, sillä äiti oli siinä sairasjunassa, joka törmäsi 21.7.1941 Hankasalmella sotilasjunaan. Törmäyksessä kuoli 2 ja loukkaantui 7. Sotasensuurin vuoksi onnettomuudesta ei kerrottu aikanaan lainkaan tiedotusvälineissä.
Jatkosodan loppupuolella äiti palasi opettajan työhön. Rauhan tultua niin Karttulassa, Tervon Ruokolahdessa kuin koko Suomessa yritettiin palata normaaliin elämään, mutta se oli todella vaikeaa, kun kaikesta oli puutetta. Karttulan lotat tapasivat ja pitivät yhteyttä keskenään sodan jälkeenkin.
Sotien jälkeen
Ida-lotan elämä sai uuden käänteen, kun hän 25.2.1945 avioitui samasta kylästä olevan Lauri Oksmanin kanssa. Perheeseen syntyi kolme lasta Heikki, Hilkka ja Päivi. Kaikki kävivät ensin äidin koulua, kunnes siirtyivät jatkamaan Karttulan yhteiskoulussa. Äiti antoi merkittävän piristysruiskeen kylän elämään perustamalla vuonna 1943 Ruokolahden opintokerhon. Hän toimi sen puheenjohtajana 24 vuotta ja pitkään myös opinto-ohjaajana. Kerhossa opiskeltiin muun muassa yleissivistäviä aineita sekä tehtiin erilaisia käsitöitä. Vuosina 1943-1967 kerhossa kävi yhteensä 250 eri henkilöä. Merkittävä osa myös kylän ulkopuolelta. Ennen eläkkeelle jäämistään hän toimi kaksi vuotta Maaningan kunnan Tuovilanlahden koulun opettajana. Eläkepäivänsä hän vietti maaseutuympäristössä asuen miehensä kanssa omakotitalossa Tervon Ruokolahdessa. Äiti oli aikaansa edellä. Hän oli hyvin isänmaallinen, laajakatseinen ja rohkea. Hän käytti lempinimeä Maissi. Lotta-aikana hän käytti peitenimeä Matti. Äiti kuoli 9.2.1996.
Hänelle myönnettiin Puolusvoimain ylipäällikön 2-luokan vapaudenmitali 1941.