Oksanen Marjatta
Marjatta Oksanen toimi pikkulottana, muonittajana ja ilmavalvonnassa.
Marjatta Oksanen (os. Anttalainen) syntyi 15.10.1922 Vpl Uusikirkon Anttanalan kylässä.
Marjatta syntyi ja aloitti kansakoulunsa Karjalan kannaksella Anttanalan kylässä, jota hänen sukunsa oli asuttanut yhtäjaksoisesti 1600-luvun alusta. Marjatta ja hänen kolme sisarustaan jäivät orvoiksi äidin kuoltua 1932. Isänsä he olivat menettäneet jo vuonna 1929, jolloin isä oli kaapattu toistamiseen Neuvostoliittoon. Kirkonkirjojen perusteella Marjatan isä oli ”kadonnut” Venäjälle merkinnällä ”tietymättömissä Venäjällä”. Käytössä olevien tietojen perusteella kaappaus oli tehty poliittisin perustein Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin, NKVD:n toimesta. Saattaa olla, että kaappausten taustalla ovat olleet 10 vuotta aiemmin alkunsa saaneet tapahtumat. Tuolloin puolueettomuus rajamaalla oli ylellisyyttä, johon vain harvalla jos kellään oli tilaisuutta tai varaa.
Marjatan ja sisarustensa jäätyä orvoiksi, Marjatta sijoittui tädilleen Viipurin lähelle, Heinjoen Ristseppälän kylään, kaksi sisarta sijoittui tuolloin Miehikkälään ja veli jäi setiensä luokse edelleen Anttanalan kylään. Marjatta sai hyvät kasvattivanhemmat ja kasvuympäristön.
Lotta-aika
Nuorena 14-vuotiaana Marjatta liittyi Heinjoen Lotta Svärdin paikallisosaston pikkulottiin. 30.11.1939 talvisodan alettua katkesi Marjatan niin kuin monen muunkin sen aikaisen nuoren haaveet tulevaisuudestaan. Marjatan tarkoituksena oli hakeutua kätilökoulutukseen tätiensä jalanjälkiä seuraten. Marjatta liittyi Heinjoen Lotta Svärdin paikallisosaston muonitusyksikköön. Vielä alle 18-vuotias Marjatta joutui kuitenkin jättämään kotiseutunsa ja muiden Heinjoelta evakkoon lähteneiden mukana siirtymään Piikkiöön Varsinais-Suomeen ja täällä palvelijaksi paikalliselle nimismiehelle.
Välirauhan aikana Marjatta muutti Miehikkälään, jossa molemmat siskot ja veli asuivat. Veli menehtyi jatkosodan asemasotavaiheessa lokakuussa 1942, vain 50 kilometrin päässä kotitilastaan, Rajajoella. Veli oli näin kirjaimellisesti puolustamassa kotiaan.
Miehikkälässä Marjatta liittyi Miehikkälän Lotta Svärdin paikallisosastoon ja sai tehtävän ilmavalvonnasta Miehikkälän kirkolla, Saivikkalassa 24.6.1942. Ilmavalvonta-asema kuului Kotkan ilmatorjuntapatteriston alaisuuteen. Tässä tehtävässä hän oli aina 28.2.1944 saakka.
Miehikkälässä Marjatta tapasi tulevan miehensä, alikersantti Sulo Oksasen. Sulo toimi tuolloin jalkaväen koulutuskeskuksessa. Marjatta ja Sulo Oksanen vihittiin avioliittoon jatkosodan aikana, tapaninpäivänä 26.12.1943 Miehikkälän kirkossa. Vapauduttuaan ilmavalvontatehtävästä Marjatta siirtyi talvella 1944 Sulon kotitaloon Kymin Pernooseen. Täällä, silloisessa kolmen sukupolven talossa Marjatta ja Sulo saivat esikoisensa ja vielä toisenkin poikalapsen. Viimeinen sotavuosi nuorena miniänä talossa, jossa ainoa mies oli edellisvuonna menehtynyt liki 90-vuotiaana, oli varmastikin haasteellinen. Talossa naiset, Marjatan lisäksi Sulon kaksi sisarta, äitinsä ja isoäitinsä huolehtivat kaikista maatilan töistä.
Kun esikoisen syntymäaika lähestyi ja Marjatta suunnitteli siirtyvänsä synnytyssairaalaan Kotkan saarelle, oli Sulon isoäiti, itseoppinut kätilö todennut loukkaantuneena, että tässä talossa ovat lapset tulleet maailmaan aina kotona, saunassa. Marjatan esikoisesta tuli kuitenkin tämän sukuhaaran ensimmäinen sairaalassa syntynyt. Liekö tähän vaikuttanut Marjatan tätien kätilötausta; joka tapauksessa Marjatta kannusti lapsiaan opintielle.
Sotien jälkeen
Aika Pernoossa ja oman talon rakentaminen vuoden 1946 aikana kouli osaltaan Marjattaa selviytymään sodanjälkeisen ajan, jälleenrakentamisen vuosista, niin kuin monen muunkin aikalaisensa. Perhe sai sodan jälkeen rintamamiestontin Asevelikylä Veikkolasta, sen aikaisesta Kymistä, nykyisestä Kotkasta. Rakennusaikana Marjatta osallistui talon rakentamiseen mahdollisuuksiensa mukaan. Usein hän kulki kymmenen kilometrin matkan Pernoosta Veikkolaan jalkaisin esikoinen rattaissaan. Nuori perhe muutti omaan, puolivalmiiseen kotiin jouluksi 1946. Marjatalle ja Sulolle syntyi vuosien 1944-1954 välisenä aikana 5 poikaa ja 1 tyttö. Sulo sokeutui tapaturmaisesti talvella 1961 ja Marjatan vastuulle jäivät alaikäisten lasten kasvatus sekä huolehtiminen vammautuneesta miehestään. Sulo menehtyi keväällä 22.5.1973 pitkällisen sairauden johdosta.
Marjatta sai rintamapalvelustunnuksensa 15.12.1988. Marjatalle myönnettiin tasavallan presidentin äitienpäivämitali, SVR I luokan mitali kultaristein vuonna 2001.
Marjatta toimi aktiivisesti eläkkeelle jäätyään mm. SPR:n ystäväpalvelun vapaaehtoistyössä, Rintamaveteraaniliiton naisten Kotka-Karhulan jäsenenä sekä myös osaston pitkäaikaisena puheenjohtajana. Marjatta kuoli leskenä 8.3.2009.
Kirjoittajat: Aarno ja Heikki Oksanen