Oikari Irene
Irene Oikari oli pikkulotta ja kotirintamalotta
Irene Esteri Oikari (o.s. Kirvesmäki) syntyi 5.6.1925 Karstulassa. Hän oli Sylvi ja Onni Kirvesmäen tytär.
Nuori Irene oli pitkään tehnyt tilan kevyitä ja raskaita töitä yhdessä vakavasti sairastelleen äitinsä kanssa. Perheen isä oli vammautunut sisällissodassa ja Kauko-veli oli vasta 13-vuotias.
Irene kuului Kimingin pikkulotiiin. Sodan sytyttyä kotitilan työmiehet joutuivat rintamalle. Irene lypsi lehmät, kitki juurespellot ja uurasti pelto- ja metsätöissä. Ennen nukkumaanmenoa Irene kutoi sotilaille sukkia ja kolmisormisia lapasia sekä kirjoitti kirjeitä tutuille pojille rintamalle.
Ei niiden tarvinnut olla mitään rakkauskirjeitä. Pojilla oli ikävä ja pitkä aika. Niihin, joille kirjoitti, kiintyi, ja tuntui ihan hirveältä, kun heitä kaatui tai jäi vangiksi
Rintamalla olleiden puolesta rukoiltiin ja heille tehtiin paketteja, joista löytyi mm. leipää ja korviketta.
Irene oli myös lääkintälotta ja sai komennuksen Tampereen sotasairaalaan, mutta hänen isänsä sai peruutettua käskyn, koska talosta olisi loppunut työväki. Kotiseutulottana Irene parkkasi tukkeja, teki halkomotteja ja hoiti puhelinkeskusta. Töistä raskainta oli kaatuneiden hautajaisten järjestäminen ja sankarihautojen kunniavartiot.
Kerran oli 17 arkkua yhtä aikaa Karstulassa, kun miehiä oli kaatunut Taipaleenjoella. Kyllä sitä sai itkeä paljon
Räätäli-isä piti perheensä hyvissä vaatteissa eikä perheellä ei ollut pula ruuasta, mutta monilla muilla oli.
Yhtensä iltana eräs äiti tuli kysymään meidän äidiltä ruokaa, kun ei saanut nälästä itkeviä lapsia nukkumaan.
Talkoolaisille annettiin myös ruokaa. Pelloilla viljeltiin vehnää, ohraa ja jopa sokerijuurikastakin, kuten myös nauriita ja lanttuja. Omista perunoista raastettiin perunajauhoja.
Kesäkuussa 1944 tuli Esa Oikari naapuripitäjästä Kyyjärveltä Takalaan teettämään housuja Irenen isältä. Saman vuoden elokuussa järjestettiin piilotanssit Oikarilla ja siellä Esa haki ensimmäistä kertaa Ireneä tanssimaan. He kihlautuivat 4.10.1945. Esan palattua Lapin sodasta haavoittuneena, muuttivat he Esan kotitilalle Kyyjärvelle. Irene ja Esa menivät naimisiin 24.3.1946 ja heidän esikoisensa syntyi saman vuoden syksyllä. Perheeseen syntyi yhteensä seitsemän lasta, kuusi tytärtä ja yksi poika.
Irene harrasti käsitöitä, posliininmaalausta, nuorisoseuratyötä.
Irene Oikari kuoli 9.5.2015.
Kuvassa Irene Oikari oikealla.
Lähteet:
Helsingin Sanomat 16.8.2004.
Eeva Pölkki: Karstulan seudun joulu – Irene ja Esa Oikarin elämää vuosina 1939–1946.