Nurmi Helvi
Helvi Nurmi toimi sotilasradiosähköttäjänä.
Helvi (Kisu) Kerttu Nurmi (o.s. Hyytiä) syntyi 9.5.1925 Kivennavalla perheensä esikoiseksi.
Hänen isänsä Väinö Hyytiän työpaikka oli Merisotakoulussa Suomenlinnassa. Nelilapsinen perhe seurasi isää Kannakselta Suomenlinnaan muutamia vuosia ennen talvisodan alkua. Helvin koti oli isänmaallinen, joten ei ollut ihme, että Helvikin liittyi pikkulottiin 15-vuotiaana. Pikkulottana hän työskenteli Talvisodan Kunniamerkki- ja Muistomitalitoimistossa kanslia-apulaisena ja hoiti kortistoja. Komennusten välissä hän opiskeli. Jatkosodan aikana vuoden 1943 alussa Helvi sai viiden kuukauden komennuksen Helsingin IS-keskukseen eli ilmasuojelukeskukseen. Helvin myönteinen suhtautuminen uusiin asioihin ja tarkkuus työssä johtivat vähitellen vaativampiin tehtäviin. Viestikeskuksissa tarvittiin koodikielisten sanomien vastaanottajia sekä tietojen välittäjiä omille joukoille.
Ura radiosähköttäjäksi
Helviä kiinnosti viestintälotan työ ja hän suoritti Lotta Svärdin keskusjohtokunnan Sorjan lottaopiston radiosähköttäjäkurssin Karkussa ja sai sotilasradiosähköttäjän II luokan pätevyyden 26.8.1943, I luokan pätevyyden hän sai seuravana vuonna. Syyskuussa 1943 Helvi sai komennuksen 6.AK:n viestikeskukseen Äänislinnaan, jossa hän oli sodan loppuun asti. Siirtymiset paikasta toiseen vaarallisissa olosuhteissa, rintaman läheisyydessä työskentely eikä desanttien mahdollinen kohtaaminen horjuttaneet nuorta viestilottaa, joka oli nopeasti oppinut viestinnän taidot, morsetuksen ja sanomien vastaanoton ja lähetyksen.
Äänislinnan viestikeskus evakuoitiin sodan lopussa Haminan lähelle Harjun kartanoon. Helvi matkasi kuorma-auton lavalla laitteiden kanssa. Ainoa henkilökohtainen tavara hänen mukanaan oli isältä saatu vaalea siannahkalukku, joka sisälsi kahden viikon varusteet. Saattue joutui mottiin ja tarvittiin armeijan apua, että matkaa voitiin jatkaa. Perillä selvisi, että radiolaitteiden sisältämät nesteet olivat valuneet ja laukku sekä varusteet olivat pilalla. Evakuointipaikassa valmistauduttiin Stella Polaris -operaatioon. Laivat olivat lähtövalmiina viemään sodan aikaisen radiotiedustelun aineiston ja avainhenkilöt naapurimaahan Ruotsiin. Helvin isä oli niihin aikoihin vaikeasti haavoittunut päähän ja sairaalassa. Tämän vuoksi Helvi päätti jäädä kotiin Helsinkiin.
Sotien jälkeen
Sodan jälkeisinä vuosina 1945–1948 Helvin ammattitaitoa tarvittiin Rajavartiolaitoksen keskusradioasemilla. Hän työskenteli aluksi Pohjanlahden merivartioasemalla Vaasassa ja sen jälkeen Suomenlahden merivartiossa Helsingissä viestittäjänä. Radiotoimintojen lupa-asiat olivat siirtyneet Posti- ja lennätinlaitokselle ja merivartiostoaikanaan Helvi suoritti I luokan radiosähköttäjätutkinnon. Merivartiostosta löytyi myös puoliso Curre. Nuori perhe täydentyi Timo-pojalla.
Helvin 38 vuotta kestänyt radiosähköttäjän ura Ilmatieteellisellä keskuslaitoksella alkoi tammikuussa 1950. Puoliso Curren kuoleman jälkeen vuosina 1971–78 Helvi työskenteli oman varsinaisen työnsä ohessa Maakuntalehtien Liiton Uutiskeskus UK:ssa kaukokirjoittajana ja käytti myös pulssikirjoitinta. Helvi oli pidetty työntekijä ja hänen avuliaisuutensa ja sopeutumiskykynsä kerrottiin tuoneen toimitukseen harmoniaa.
Vapaa-aika
Eläkkeelle Helvi jäi vuonna 1988. Eläkkeellä ollessaan hän matkusteli yhdessä läheistensä ja ystäviensä kanssa, harrasti lukemista sekä osallistui veteraanien ja rintamanaisten toimintaan ja tilaisuuksiin. Helvi oli aina kulttuuria ja ajankohtaisia asioita seuraava erinomainen keskustelu- ja matkakumppani.
Helville myönnettiin useita kunniamitaleja hänen elämänsä aikana. Hänelle myönnettiin Karjalan Risti (1957), Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali (1973), 30 vuoden palvelusta virka-ansiomerkki (1978), sodan aikaisesta palveluksesta hänelle myönnettiin rintamapalvelutunnus (1980), Vapaussoturien huoltosäätiön Sininen Risti (1994), Lottamuistomitali (1994) ja Päämajan risti (1994).
Helvi Nurmi kuoli 17.10.2012.
Lähde: Marja-Leena Komulaisen muistokirjoitus 4.11.2012.