Noponen Irja
Irja Noponen toimi toimisto- ja viestilottana.
Irja Noponen synty 17.10.1918 Iisalmessa, jossa hänen isänsä toimi agronomina.
Lottajärjestöön Irja Noponen liittyi vuonna 1940 Etelä-Pohjanmaalla Isossakyrössä, joka sijaitsee lähellä Orismalaa. Orismalan kartanossa oli Irja Noposen ensimmäinen työpaikka. Hän antoi lottalupauksen saman vuoden itsenäisyyspäivänä Isonkyrön vanhassa kivikirkossa.
Irja Noponen kuului niihin lottiin, jotka sitoutuivat erillissopimuksella lähtemään välittömästi komennukselle, jos tilanne niin vaatii. Pikkulottienkin vetäjänä hän ennätti toimia ennen jatkosodan syttymistä, jolloin hän sai komennuksen toimistolotaksi Isossakyrössä koottuun kenttäsairaala 40:een.
Sairaala siirtyi itärajalle päin Kiteen Puhoksen kautta Palalahteen ja 6.elokuuta edelleen Laatokan koillispuolella Aunuksessa sijaitsevalle Vieljärvelle. Kenttäsairaala siirtyi 7.10. Äänislinnaan ja 19.12. Karhumäkeen. Helmikuun alussa 1942 kenttäsairaala siirrettiin Kannakselle Raudun Miettilään. Täällä Irja Noponen työskenteli puolisen vuotta ja kävi sen jälkeen valmistumassa yhdessä vuodessa kansakoulun opettajaksi Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa, minkä jälkeen hän palasi vielä Rautuun kesällä 1943.
Hän työskenteli tämän jälkeen lottatöissä kotirintamalla. Syksyllä 1943 hän toimi Itä-Karjalan SE:n palveluksessa Munjärvellä. Sitten seurasi opettajan viransijaisuus Vihdin yhteiskoulussa kevääseen 1944 saakka. Sen jälkeen hän sai komennuksen Ilmavoimien viestikomppanian konekirjoittajaksi Hämeenlinnaan. Vielä tuli komennus toimistotyöhön Iv P 5:een Lappeenrannan Huhtiniemeen ja Kausalaan. Tässä tehtävässä hän toimi sodan loppuun saakka. Rintamalottana hän oli ollut runsaan vuoden.
Sotien jälkeen Irja Noponen valmistui Yhteiskunnallisesta korkeakoulusta yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 1948. Valmistuttuaan hänen toimipaikakseen tuli Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan tapaturmantorjuntaosasto. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1980.
Irja Noponen on toiminut Keski-Helsingin Sotaveteraaneissa aktiivisesti liityttyään järjestöön vuonna 1976. Suomen sotaveteraaniliitto on myöntänyt hänelle kultaisen ansiomerkin vuonna 1988 ja ansioristin vuonna 1992.
Lähde: Rautio, May-Bee: Opi rakastamaan maatasi ja kansaasi – Rintamalottien elämää.