Niemelä Liisa
Liisa Niemelä toimi lääkintälottana.
Liisa Annikki Niemelä (os.Siukola) syntyi 10.11.1924 Lopella. Lopen lottajärjestöön hän liittyi 17-vuotiaana vuonna 1941, ja kun opiskelut olivat alkaneet Sortavalan seminaarissa, hän liittyi vuonna 1942 Sortavalan seminaarin kyläosastoon ja siellä lääkintäjaostoon.
Seminaarin opiskelijat tekivät lottatyötä iltaisin, viikonloppuisin ja osin kesälomalla Sortavalan sotasairaalassa. Nuorten opiskelijatyttöjen tehtävät sairaalassa olivat kahdenlaiset: pitää yhteyttä haavoittuneiden ja heidän kotiensa välillä sekä sideharsojen pesu, silitys ja rullaaminen.
Yhteydenpito koteihin tarkoitti kirjeiden lukemista ja kirjoittamista erityisesti sellaisten haavoittuneiden puolesta, jotka olivat menettäneet näkökykynsä. Yleensä kotiväkien kirjeisiin pyydettiin kirjoittamaan jotakin myönteistä, ettei kotona liikaa huolestuttaisi. Eräs haavoittunut pyysi, että saako hän pitää kiinni vasemmasta kädestä, kun lotan oikea käsi kirjoittaa kirjettä sanelun mukaan. Tuntui kuin itse kirjoittaisi.
Sideharsojen pesua, silitystä ja rullausta tehtiin sotasairaalan kellarissa kolmen lotan ryhmätyönä ja siinä pitikin kiirettä, sillä puhtaiden siteiden tarve oli jatkuvaa. Sideharsot oli pesty ensimmäisen kerran suurpesulassa ja lottien käsiin tuli myttyjä, jotka ensin piti selvittää, sitten pestä uudelleen pulsaattorikoneessa, silittää ja rullata vauhdilla, sillä aina oli joku hoitaja ovella kysymässä puhtaita siteitä. Mutta pahvilaatikko toisensa perään täyttyi näiden uutterien lottien käsissä. Ja kun nuoria oltiin, ilo ja nauru keksittiin vaikka mistä. ”Tultiin hakemaan iloista mieltä”, sanoi eräs lääkäri, kun tuli huokaisemaan kellariin työpäivänsä lomassa.
Syksyllä -44 Sortavalan seminaari jouduttiin siirtämään pois sodan jaloista. Liisa palasi Sortavalasta kotitilalleen Lopelle, jossa oli suuri suru, koska oli menetetty yksi veli kaatuneena ja toinen pahasti haavoittuneena. Seminaariopinnot jatkuivat sitten sodan jälkeen Raahessa, josta Liisa valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1947. Raahessa Liisa tunsi olevansa evakko, Karjala oli jäänyt pysyvästi hämäläistytön sydämeen.
Sodan jälkeen Liisan ensimmäinen opettajanpaikka oli Vihdissä Irjalan koululla. Siellä hän opetti monia Heinjoelta tulleita karjalaislapsia. Eikä kauaa kestänyt, kun karjalaispoika Pentti vei Liisan emännäksi Niemelän tilalle Vihtiin. Perheeseen syntyi kaksi poikaa ja maatalon työt keskeyttivät jossain vaiheessa myös opettamisen. Mutta lasten kasvettua oli aika lähteä taas koulumaailmaan ja viimeiset työvuotensa Liisa teki Niuhalan koulussa Vihdin kirkonkylässä. Sieltä hän jäi eläkkeelle vuonna 1987.
Lokakuussa 2021 Liisa asuu omassa kodissa palvelutalossa Nummelassa, seuraa kiinnostuneena maailman menoa lukemalla joka päivä Helsingin Sanomat tarkkaan ja ottamalla kantaa moneen mieltä askarruttavaan asiaan. Ja on verraton ja arvokas ystävä ja puhekumppani monelle nuoremmalle.
Näitä hetkiä muisteli Liisan kanssa lokakuussa 2021 yhden Liisan oppilaan äiti, Arja Qvick, joka sai Liisasta rakkaan ystävän.
Liisa Niemelä menehtyi Itsenäisyyspäivänä 9.12.2022 Karkkilan terveyskeskuksessa.