Nevalainen Maria
Pikkulotta Maria Nevalainen toimi monissa avustavissa tehtävissä.
Maria Nevalainen (o.s. Kekkonen) syntyi Pielisjärvellä 3.8.1931.
Oppikoulu jäi kesken sodan sytyttyä, ja opettaja kehoitti reipasta, hyvän lauluäänen omaavaa Mariaa osallistumaan lottakoulutukseen. Tallella oleva Lotta-Svärdin tyttöosaston jäsenkirja N:o 80 on päivätty Maikki Kekkosen nimellä Pankakosken paikallisosastolla 11.11.1940. Siitä alkoi koko sota-ajan kestänyt taival pikkulottana.
Lieksassa ja Pankakoskella lotat toimivat monenlaisissa tehtävissä. Näkyvintä oli kanttiinitoiminta, puhelin- ja viestitys- sekä ilmavalvontatehtävät. Alussa Mariakin laitettiin ilmavalvontakoulutukseen, mutta siirrettiin pian muihin tehtäviin nuoren ikänsä vuoksi.
Eritoten on mieleen jäänyt avustavissa tehtävissä toimiminen tilapäisissä sotilassairaaloissa, joita oli alueella useita. Pankakoskelta lotat kulkivat Lieksan sotilassairaaloihin rintamalta palaavien sotilasautojen kuormalavoilla, joille kiivettiin auton takapyörältä harppaamalla. Sairaaloissa pestiin ja taiteltiin sideharsotaitoksia valmiiksi haavoittuneille sotilaille, syötettiin potilaita ja kierrettiin osastoilla laulamassa. Työ sotasairaaloissa oli mieluisaa ja palkitsevaa.
Pikkulotat saivat paljon kiitosta hellyttävinä esiintyjinä. Maria kertoo, kuinka pikkulotilla oli kerran viikossa kokoontuminen, joilloin harjoiteltiin innolla sotilassairaaloissa, työväentaloilla ja muissa tilaisuuksissa esitettävää ohjelmistoa; lauluja, runoja, tonttutansseja, varjonäytelmiä ja yhteislauluja. Kaikki esiintymisasut ommeltiin itse ja yleensä ne tehtiin sideharsosta, koska muutakaan ei ollut saatavissa. Joulujuhlissa koristeet itse ja kuusi oli koristeltu suomenlippunauhalla ja olkitähdillä. Suojeluskunnan iltamissa pikkulotat lausuivat isänmaallisia runoja, joille taputettiin valtavasti.
Yhdessä pikkulottana toimiminen antoi toivoa ja auttoi lapsia selviämään sodan kauheuksista. Hilja Karttusen Pikkulottien laulukirjasta on Marialle ulkomuistiin jäänyt runo nro 125.
Minä olen pikkulotta
Minä olen pikkulotta, näättehän sen kyllä. Silmä kirkas, sydän puhdas, harmaa puku yllä.
Minä olen pikkulotta, ryhmäkin jo oma, Kuusi siinä tyttöstä, ja tunnuslause soma.
Minä olen pikkulotta, aina puhaavainen, Laulan, leikin, suunnistan, ja ompelenkin voinen.
Minä olen pikkulotta, kaikkiin toimiin tartun. Haavat sidon, muonitan, ja I.V.-lotaks vartun.
Minä olen pikkulotta. Maani armaan tähden, työtä teen ja rukoilen, siks kunnes täältä lähden.
Hilja Karttunen
Sävelmä: Siukkosen laulukirja 166.
Sodan päätyttyä, Maria poltti harmaan lottapukunsa saunan uunissa porvariksi leimaantumisen pelossa. Muistoksi jäi lottapuvussa otettu valokuva, pikkulottien jäsenkortti ja Marialle niin rakas pikkulottien laulukirja.
Maria Nevalainen menehtyi 25.5.2022