Muilu Anna-Liisa
Talousopettaja Anna-Liisa Muilu eli Anni, kuten omaiset häntä puhuttelivat, syntyi 24.3.1919 Nurmon Viitalankylässä kahdeksanlapsisen perheen viidentenä lapsena. Sisaruksia oli viisi tyttöä ja kolme poikaa. Siellä isä, Kustaa Muilu toimi kansakoulunopettajana, johon ammattiin hän valmistui 1907 Sortavalasta. Kustaan vanhemmilla, Vilho ja Maria Muilulla (os. Suutala) oli kymmenen lasta, joista Kustaa oli kolmas ja ensimmäinen poikalapsi, Vilho oli hyvin toimeen tuIeva maanviljelijä.
Äiti Liisa (os. Penttinen) oli valmistunut käsityönopettajaksi. Perheeseen kuului myös isoäiti Charlotta Vilhelmina Usko, eli Penttisen mumma, jonka ainut tytär Liisa oli. Liisan isä Juho Penttinen oli nahkuri.
Vuonna 1928 Kustaa ja Liisa Muilun perhe muutti Nivalaan Padingin kansakoululle, josta oli lyhyt matka Raudaskylän Kristilliseen keskikouluun ja lukioon, jonka ilmapiiri oli herännäisyys, mikä oli myös tärkeä syy uuden kodin löytämiselle. Kaikki lapset, paitsi Anni kirjoittivat ylioppilaaksi. Perhe oli uskonnollinen körttiperhe, joka herännäisyys oli vahvana myös Padingissa.
Suuren lapsiperheen keskellä Anna-Liisa kehittyi muut huomioonottavaksi ja avuliaaksi. Vasenkätisyytensä vuoksi hän ei lähtenyt oppikouluun nuorena vaikka ”päätä” olisi ollutkin. Hän ei halunnut pakottaen opetella kirjoittamaan oikealla kädellä, kuten siihen aikaan vaadittiin! Hän jäi kotipiiaksi ja aina autteli muita ja laitteli ruokia. Hän oli aina hyväntuulinen, ystävällinen sekä luotettava, uskottu ystävä. 17-vuotiaana Anni kävi kuitenkin Raudaskylän kansanopiston ja muutamaa vuotta myöhemmin Lapuan emäntäkoulun.
Sota syttyy
Kun sota syttyi, lähti Annikin vapaaehtoisena maatansa puolustamaan, olihan hän kuulunut jo vuosia Lotta Svärd- järjestön Kokkolan piiriin ja saanut koulutusta muonituksessa, ilmavalvonnassa ym. Hän oli liittynyt Lotta-järjestöön v. 1938. Kun sota syttyi, hänet komennettiin Kemijärven rajatoimiston rautatietyömaalle Sallan Salmivaaraan ruokalan emännäksi. Tässä tehtävässä hän toimi vuosina 1942-43. Tänä aikana hän sai komennuksen Vienan Karhunmäkeen muonituskurssille. Sallasta hän tuli kotiin ja toimi sen talven Padingin naapurikylässä Ypyässä koulun opettajana.
Kesäkuun alussa -44 hänet kutsuttiin Mikkeliin päämajan tiedotustoimistoon ruokalan emännäksi. Työpaikka sijaitsi kaupungin lähellä Valkolan kartanossa. Tunnettu lottajohtaja Elli Malmgren oli hänet sinne kutsunut ja toimi esimiehenään. Ruokavieraiden joukossa oli tunnettuja henkilöitä: Matti Kurjensaari, Olavi Paavolainen, Kalle Lehmus, Antero Rautavaara, puhumattakaan itse Mannerheimistä, joka silloin tällöin nähtiin ruokavieraiden joukossa. Täällä Anni työskenteli lokakuun -44 loppuun. Jossakin vaiheessa hän toimi lyhyen aikaa lottatehtävissä Kiuruvedelläkin, myös evakkojen muonittajana. Kevättalven ja kesän hän toimitteli kotiaskareita. Anni oli hyvin innokas tällaisiin tehtäviin ja sai hyvän maineen sekä hyvät palvelutodistukset eri paikoista. Niistä oli suuri apu myöhempiä työnhakuja varten.
Sodan syttyessä Annin veljet Samuli ja Ville osallistuivat sotaan. Samuli (isäni) lähti 19-vuotiaana Suomussalmelle ja Oli mukana kovissa taistoissa. Ville-veli toimi sotilaspappina samoilla seuduilla, itärajalla. Nuorin veli Toivo ehti osallistua sodan loppuvaiheessa Laatokan koillispuolen raskaisiin taistoihin parin kuukauden ajan. Näistä veljistä Annilla oli alati kova huoli omien rankkojen muonitustehtäviensä lisäksi. Samuli-veli haavoittui käteen ja kuitenkin palasi rintamalle, Ville ja Toivo palasivat terveinä kotiin, vaikka heilläkin oli ollut monta vaaran paikkaa.
Sodan jälkeen
Syksyllä 1945 Anna-Liisa valittiin Muhoksella sijaitsevan Pohjolan poikakodin emännöitsijäksi. Tuo tehtävä oli haastava, kertoi isäni, joka oli samaan aikaan siellä uskonnon opettajana. Minä synnyin siellä vanhempieni esikoisena ja Annista tuli kummitätini. Hän työskenteli siellä viisi vuotta. Anni osasi toimia poikien kanssa, kokemusta oli perhepiiristä ja sodan ajoilta. Hänen persoonansa myös auttoi työssä, sillä hän oli ystävällinen, rauhallinen ja lämmin. Myöhemmin v. 1949 hän sai viran Kainuun kansanopistosta Mieslahdessa talousopettajana. Johtajana tuolloin oli perheelle tuttu Jukka Malmivaara. Tätä virkaa varten hänen piti suorittaa useita kursseja ja kasvatusopin approbatur.
Annin vanhemmat eläkkeelle jäätyään rakensivat talon Raudaskylään, joka on Ylivieskan puolella lähellä kotikylää Padinkia. Vanhempansa saivat yhdessä nauttia pari vuotta uudesta kodista, kunnes isä kuoli ja äiti jäi yksin. Anni katsoi velvollisuudekseen muuttaa äitinsä seuraksi ja avuksi Raudaskylään. Tämä oli perheelle iloinen asia, etenkin äidille, sillä hän ei parempaa hoitajaa olisi saanut. Myös Annin Saima-sisko asui siellä jonkin aikaa. Kun Raudaskylän Kristillisessä kansanopistossa vapautui talousopettajan virka, Anni haki sitä ja tuli valituksi. Lisäksi Anni toimi monissa kunnan, seurakunnan ja monien järjestöjen luottamustehtävissä. Erikoisesti lähetysasia oli hänelle rakas. Raudaskylän kansanopiston johtajaksi oli siirtynyt Mieslahdesta Jukka Malmivaara. Vuodesta 1956 Anni oli talousopettajana eläkeikäänsä v. 1982 saakka.
Annin myöhemmät vuodet
Veteraanitunnuksen kantajana Anna-Liisa Muilu tunnettiin vilpittömänä isänmaan ystävänä. Jumalan pelko ja isänmaanrakkaus olivatkin hänen tärkeimmät ohjeensa. Lukuisat oppilaspolvet muistavat hänet myönteisenä, avuliaana opettajana.
Anna-Liisa muutti voimien heikennyttyä Ylivieskan keskustassa olevaan kerrostaloon. Hän kuoli lyhyen sairauden jälkeen 23.3.2003 lähes 84 vuoden iässä. Hän jätti suvun keskeisenä henkilönä omaisilleen ja ystävilleen valoisan muiston. Anna-Liisa ei koskaan mennyt naimisiin, mutta hänellä oli suuri perhe. Kaikkien rakastaman Anni-tädin luokse kaikki olivat tervetulleita.
Annin elämänvaiheet ovat isäni Samuli Muilun muistelmista, jotka löytyivät hänen jäämistöstään. Myös muutaman lauseen lainasin hänen veljensä Toivo Muilun kirjoittamasta nekrologista Annin kuoltua. Isäni oli myös kansakoulun opettaja. Hän haki opettajan virkaa v. 1953 Padingin koulusta, jossa oli itsekin kasvanut. Sinne valmistui silloin uusi opettajain rakennus. Hän toimi siellä eläkevirkaansa saakka.
Anna-Liisan jäämistöstä löytyi valokuva-albumi ja pari päiväkirjaa sodan ajoilta. Päiväkirjoissa on vuolaan ylistäviä tekstejä erinomaisista tarjoiluista, seurasta, hauskanpidosta ja ystävällisyydestä.
Kunnianosoituksena Anni-tädilleni hänen uhrautuvasta työstään Isänmaamme puolesta, lahjoitan hänen Lotta-pukunsa arvokkaana muistona jälkipolville Tuusulan Lottamuseoon.
Vantaalla 23.1.2022, Anja Palmén os. Muilu