Montero Elsa
Elsa Montero toimi Lotta Svärd -järjestössä pikkulottana.
Elsa Montero (o.s. Haapala) toimi Lotta Svärd -järjestössä pikkulottana. Hän on kertonut muistojaan ajastaan pikkulottana Kanadan Sanomissa, joka on Kanadassa julkaistava suomenkielinen sanomalehti.
“Ilomielin valmiina palvelemaan, kun kutsui syntymämaani.”
Tämä pikkulottien tunnuslause on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Vuonna 1939 sain virallisesti liittyä pikkulottiin. Sisareni Elnan kanssa olimme jo ennen sitä olleet mukana alaikäisinä muutaman vuoden. Entinen Osuuskaupan talo lähellä Nurmon kirkkoa oli kunnostettu lotta-taloksi. Siellä pitivät viikoittaisia kokouksiaan pikkulotat, lotat, suojeluskuntalaiset ja sotilaspojat. Tiloja saivat käyttää muutkin tarvitsevat. Maisteri Kerttu Luukko oli erinomainen johtajamme ohjaten meitä isänmaan rakkauteen ja toisten huomioon ottamiseen.
Aterian aikana autoimme heitä tarjoilussa, tietenkin lottapuvut päällä.
Muutama asia on jäänyt erikoisena mieleeni: Sodan sytyttyä, Etelä-Suomesta kuljetettiin junalla niin sanottuja sotalapsia Haaparannan kautta Ruotsiin. Junat pysähtyivät Nurmon rautatieasemalla. Sieltä me pikkulotat ohjasimme lapset kirkonkylän kansakoululle, jonne lotat olivat valmistaneet heitä varten aterian. Aterian aikana autoimme heitä tarjoilussa, tietenkin lottapuvut päällä. Lottapuku oli harmaata puuvillakangasta, jossa oli edessä sekä ylä- että alaosassa kaksi taskua. Paidan kaula-aukossa ja hihansuissa olivat irrotettavat valkoiset kaulukset ja kalvosimet. Nurmossa oli ompelija, joka oli erikoistunut lottapukujen ompelemiseen. Sisareni Elna sai käytetyn puvun ja minulle teetettiin uusi.
Toinen mieleenpainuva asia oli kun sodassa kaatuneita tuotiin haudattavaksi Nurmon sankarihautaan. Kun sankarivainaja kannettiin kirkkoon siunattavaksi pikkulotat seisoivat kunniakujassa käytävän kummallakin puolella. Raskain muisto sodasta on, kun sen loppuvaiheessa Äyräpään taistelussa kaatui 40 nurmolaista sotilasta. Se oli suuri menetys ja koko pitäjän suurisuru silloiselle 4 000 asukkaan Nurmolle.
Miksi upseereilla ja sotilailla olivat omat kanttiininsa? Miksi he eivät voineet käydä samassa paikassa?
Ehkä siinä 12-vuotiaana olin töissä Seinäjoen rautatieasemalla sijaitsevassa sotilaskanttiinissa. Siellä myytiin voileipiä, kaurapuuroa, kahvinkorviketta ja juomia. Upseereilla oli oma kanttiininsa, jossa myös joskus olin töissä. Tässä vain nyt ihmettelen, miksi upseereilla ja sotilailla olivat omat kanttiininsa? Miksi he eivät voineet käydä samassa paikassa?
Lotta Svärd -järjestö perustettiin vuonna 1921. Siinä naiset, lotat, toimivat suojeluskunnanapuna ja myöhemmin puolustusvoimien tukena. Sotien 1939–1944 aikana noin 30–40 tuhatta lottaa toimi puolustusvoimissa. Pikkulotat olivat kotirintamalla moninaisissa tehtävissä. Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin välirauhan sopimuksen tultua voimaan. Samalla loppui myös pikkulotat.
Olen kiitollinen siitä, että sain toimia pikkulottana, nimenomaan Nurmossa.
Juttu julkaistu Kanadan Sanomissa 17.10.2017, Vol. 6 No. 42.
Teksti: Elsa Montero (o.s. Haapala)
Kuvat: Liisa Qureshi ja Elsa Monteron arkisto