Mentula Elvi
Elvi Mentula oli varusjaostossa johtoasemassa.
Elvi Katariina Mentula (ent. Koponen, os. Kyllönen) syntyi 6.5.1915 Pielisjärvellä. Hän menehtyi 8.3.1994 Lappeenrannassa.
Elvi Mentula syntyi Pielisjärven pitäjän Pankajärvellä, Pussilanvaarassa, metsänvartija Juho ja Maria Kyllösen perheen neljäntenä lapsena. Keväällä 1917 Kyllösen perheen kolme vanhinta lasta sairastuivat punatautiin ja kuolivat muutaman päivän välein. Lapset haudattiin helmikuun 5. päivänä 1917. Elvi-tytär jäi perheen vanhimmaksi lapseksi. Hänkin sairastui, mutta selvisi äidinmaidon ansiosta. Elvin jälkeen perheeseen syntyi vielä seitsemän lasta, joista kaksi kuoli. Toinen lapsista kuoli parin päivän vanhana syntymästään, ja toinen 4-vuotiaana pudottuaan talon vintiltä, menehtyen tapaturman jälkiseurauksiin. Kyllösen perheen yhdestätoista lapsesta aikuisiän saavutti kuusi lasta: neljä tyttöä ja kaksi poikaa.
Elvin jäädessä perheen vanhimmaksi lapseksi, hän joutui olemaan pienestä pitäen ahkerasti vanhempien apuna lasten- ja karjanhoidossa naimisiin menoonsa saakka.
Koulutus
Elvi Mentula kävi kansakoulua ensin Nurmijärvellä (nyk. Jongunjoki) vuosina 1926–1927 ja suoritti kesäkuussa 1932 Pankajärvellä yläkansakoulun oppimäärän saaden kahden vuoden ajan yksityisopetusta opettaja Toini Ikoselta. Elvi suoritti Pankajärven Opintokerhossa eri tutkintoja, mm. käytös-, kotitalous- ja maanviljelystutkinnot, sekä oli usein iltamien järjestelyvastuussa. Elvi toimi heti rippikoulun käytyään pyhäkoulunopettajana, jatkaen aina 1960-luvulle.
Lotta-aika
Elvi Mentula on hyväksytty Lotta-Svärdin Pielisjärven paikallisjohtokunnan kokouksen 15.1.1937 mukaan Nurmijärven (nyk. Jongunjoki) kyläosaston koelotaksi, ja hän on maaliskuun kuulusteluissa saanut jäsenkorttinsa. Talvisodan aikana Elvi oli evakossa Kiuruvedellä. Pielisjärven Lotta-Svärd yhdistyksen Pankajärven kyläosasto perustettiin 29.12.1940. Elvi siirtyi perustettuun Pankajärven kyläosastoon, sillä hän asui Pankajärvellä. Pankajärven kyläosaston puheenjohtajana oli kansakoulunopettaja Toini Ikonen (os. Pajari), ja kolmi- tai nelihenkinen johtokunta toimintavuodesta riippuen. Elvi kuului Pankajärven kyläosaston johtokuntaan vuosina 1940–1944 lottajärjestön lakkauttamiseen asti ja toimi varusjaostossa. Rintamalla Elvi ei ole ollut. Pielisjärven Lotta-Svärd paikallisosasto on tehnyt toimintasuunnitelman vuodelle 1944, jonka mukaan se toimi lottajärjestön lakkauttamiseen saakka. Pohjois-Karjalan Pielisjärven paikallisosasto kuului Kainuun lottapiiriin.
Elvin kaikki sisaret olivat myös lottia: Hilda Kiiskinen (ent. Koponen, os. Kyllönen), Martta Mustonen (ent. Hassinen, os. Kyllönen) ja Saimi Puustinen (os. Kyllönen).
Perhe
Elvi avioitui 1.5.1938 metsätyönjohtaja Eetu Aaprami Koposen (1907–1966) kanssa ja he asuivat aluksi Pielisjärven Pankajärvellä, Pussilanvaaran Taimitarhalla ja ostivat myöhemmin pienen maanviljelystilan Pankajärven kylältä. Heille syntyi kolme lasta: poika ja kaksi tyttöä.
Eetu-puoliso osallistui talvisotaan Lieksan suunnalla Erillinen pataljoona 13:ssa ja jatkosotaan Ruka-järven suunnalla 14. Divisioonan joukoissa kesään 1942 saakka, jolloin Eetu kotiutettiin ikänsä perusteella. Eetu kutsuttiin kesällä 1944 uudelleen palvelukseen Karjalan Kannakselle 18. Divisioonan joukkoihin Tali-Ihantalaan. Hän haavoittui Vakkilassa 3.7.1944.
Eetu-puolison kuoltua Elvi avioitui Toivo Mentulan (1923–2009) kanssa vuonna 1968 ja muutti asumaan Lappeenrantaan. Lappeenrannassa Mentulat asuivat omakotitalossa ja Elvi jatkoi rakasta-maansa puutarhanhoitoa ja lisäksi hänellä oli usean vuoden ajan lapsia päivähoidossa, puolison käydessä ansiotyössä.
Toinen puoliso, Toivo, toimi sodan aikana Autokenttävarikko 4:ssä kuorma-autonkuljettajana Petroskoissa 1943–1944 ja perääntymisvaiheen jälkeen Joensuussa.
Harrastukset
Elvin rakkaita töitä olivat karjanhoito, käsityöt, puutarhan- ja pihan hoito, jossa Eetu-puoliso oli mukana. Heidän pihansa voitti Pankajärvellä Marttojen järjestämässä pihanhoitokilpailussa ensimmäisen palkinnon. Elvi ompeli ja korjasi vaatteita omalle perheelle ja kyläläisille. Hän osallistui ahkerasti Pankajärvellä seurakunnan diakoniatoimintaan ja Marttatyöhön, ollen Pankajärven Marttojen puheenjohtajana, saaden marttatyöstä 25-vuotismerkin.
Eläkkeelle jäätyään Elvi jatkoi jo nuorena aloittanutta kirjoittamis- ja piirtämisharrastusta. Elvi osallistui Lappeenrannan seudun kristilliset eläkeläiset seuran toimintaan, jossa hän kirjoitti runoja ja hengellisiä lauluja. Hän kirjoitti ja kuvitti käsikirjoitukset Eläinsatuja lapsille -runokirjaan sekä kirjoitti 600-sivuisen sukuromaanin, joka sisältää hänen sukunsa ja perheensä historiaa 1880-luvulta vuoteen 1970. Molemmat kirjat julkaistiin postuumisti suvun käyttöön vuonna 2021.
Elvin kuoltua puoliso Toivo jäi asumaan omakotitaloonsa ja hän kuoli 2009. Molemmat on haudattu Lappeenrannan Ristikankaan hautausmaalle.
En ole sairas, vain hyvin elävä
Elvin oma muistelu kirjoittamistaan lotta-aiheisista näytelmistä:
”Kirjoitin 1940–1941 näytelmän ”Sulhaspelissä” Pankajärven kyläosaston Lotta-Svärd-iltamia varten. Talvisota oli päättynyt raskain luovutuksin ja olimme sodan tuomien pakollisten asiain edessä. Isänmaan rakkaus syveni, jonka puolesta oli halu toimia. Pieni kyläosasto tarvitsi varoja lievittääkseen sodan seurauksia. Pidettiin ompeluiltoja, joissa neulottiin ja ommeltiin sodassa kärsineiden perheiden auttamiseksi. Oli kova puute rahasta, jolla olisi voinut ostaa käsityötarpeita. Tämän asian tukemiseksi päätettiin pitää näytelmäiltamat. Nehän olivat silloin muotiakin.
Mistä näytelmä, joka olisi ajankohtainen ja sopisi sodan tuomiin ongelmiin? Kyläosaston puheenjohtaja Toini Ikonen, (os. Pajari), antoi minulle tehtävän kirjoittaa näytelmä. Alussa tehtävä tuntui vaikealta, mietin asiaa. Kun aloin kirjoittaa, elin kokonaan näytelmähenkilöiden mukana jopa niin lumoutuneena, että yön kirjoitin ja osan päivääkin yöpaidassa ja aamutakissa. Muistan kun äitini tuli käymään luonani niin hän hämmästyi: ”Oletko sairas?”– En ole sairas, vain hyvin elävä. Kirjoitan näytelmää iltamiin.
Muistan kuinka olin innostunut asiaan. Oli halu auttaa näin köyhiä. Kun saimme varoja, oli hyvä ostaa villalankaa ja neuloa sukkia miesväelle.
Itse myös ohjasin näytelmän ja valitsin näyttelijät. Toini Ikonen ei puuttunut asiaan. Hän luotti täysin minuun. Näyttelijöitä en muista, ja nimet eivät ole ylhäällä, ja aikaakin on kulunut 40 vuotta.
Näytelmä sai silloin hyvät arvostelut ja katselijoilta kovat kätten taputukset ja jalkojen töminät. Myös lehdet kirjoittivat iltamista ja mainitsi ”arvosanat” näytelmästä. Lehtileike on vieläkin minulla tallessa.”
Edellä mainittu Elvi Mentulan kirjoittama näytelmä ”Sulhaspelissä” on esitetty Lotta-Svärd Pankajärven kyläosaston iltamissa 27.4.1941 Pussilanvaaran metsänvartijan talossa, joka oli Elvin lapsuuden koti.
Aiemmin Elvi oli kirjoittanut kuvaelman ”Lotat kohtaavat lottakävelyllä joulupukin”, joka esitettiin Pankajärven kyläosaston ensimmäisessä pikkujoulussa 18. joulukuuta 1940 Pankajärven kansakoululla. Näytelmien käsikirjoitukset on luovutettu Lottamuseolle.
Lotta-Svärdin Pielisjärven paikallis- ja kyläosastojen toiminta
Kyläosaston lotat keräsivät varoja pitäen kanttiinia ja iltamia, saaden näin varoja esim. käsityötarvikkeiden hankintaan. Nurmijärven kyläosastolla oli tuottoisa sotilas- ja siviilikahvila ja niinpä Lotta-Svärdin Pielisjärven paikallisjohtokunta kehotti kyläosastoa siirtämään varoja paikallisosastolle, sillä kyläosastolla katsottiin varoja olevan liikaa. Vuoden 1940 paikallisosaston vuosikertomuksen mukaan Nurmijärven kyläosaston tilillä oli rahana ja talletuksena 30547,20 markkaa.
Tavaroitten menekki oli vallan tavaton
Lotta-Svärdin Pielisjärven paikallisosaston vuosikertomus 1939–1940:
”Yh:n aikana oli 19 kanttiinia, niistä kaksi kiertäviä. Sota-aikana oli Lieksassa aluksi 3 kanttiinia, mutta joulusta lähtien ainoastaan 1, Viekissä joulukuun ajan ja tammikuun lopusta Pankajärvellä. Ensiksi kanttiinit toimivat sekä päivällä että illalla, mutta tammikuussa oli ainaisen ilmavaaran takia pidettävä kanttiineja auki ainoastaan iltaisin. Sarkalan kanttiini oli ikkunoiden särkymisen takia muututtava kansakoululle, josta vasta rauhan tultua palattiin Sarkalaan. Liikkuva kanttiini toimi joulukuun lopusta alkaen. Vuoropäivinä käytiin Inarissa ja Kivivaaran suunnalla. Helmikuusta lähdettiin Inariin ja Kivivaaraan hämärän tullen ja palattiin vasta aamun sarastaessa, kun päiväsaikaan oli ulkona liikkuminen kielletty. Kaupaksi tarjottiin kahvia, tupakkaa, yskänkaramelleja, partakoneita, kirjepaperia ja yleensä kaikkea mitä rintamasotilas tarvitsee. Näitä tavaroita hankittiin ympäri Suomen, kuten puukot Rovaniemeltä, paperit Forssastakin saakka, säilykkeet Tampereelta, karamellit Oulusta, kaikennäköistä tavaraa Hämeenlinnasta, Kuopiosta j.n.e. Tavaroitten menekki oli vallan tavaton. Yhdellä ainoalla myyntimatkalla saattoi myynti nousta jopa 12–13000: -. Lotat olivat kauppoineen aina tervetulleita joka korsuun ja telttaan ja tuntui kuin ei oltaisi koskaan käyty tarpeeksi usein. Lieksan lotat muistivat myöskin Kuhmoon siirtyneitä poikiaan. Joka toinen päivä kuljetti auto Kuhmoon suuret määrät tavaraa. Sinne lähetettiin useamman kerran monet tonkat hedelmäkeittoakin, joka kuului olleen erittäin tervetullutta.”
Kyläosastojen ompeluilloissa valmistettiin villakudonnaisia, kapalovarusteita ja pikkulasten vaatteita vanhoista vaatteista. Rintamalla oleville sotilaille ja lotille lahjoitettiin mm. kirjoja, kirjoitustarvikkeita, vaatteita, maitoa ja kahvia. Rintamalle lähetettiin esim. jouluna 1939 1500 kappaletta tuntemattoman sotilaan pakettia, joiden yhteisarvo oli yhteensä 20800 markkaa. Kaatuneiden omaisille, invalideille, orvoille ja sodasta kärsineille perheille annettiin avustuksia sekä rahana että tavarana. Joitakin perheitä avustettiin useamman kerran antamalla rahaa asunnon korjaamiseen ja lehmän ostamiseen sekä annettiin ruokatarvikkeita ja vaatteita. Mätäsvaaran kyläosasto luovutti muutamalle perheelle lampaan. Usealla kyläosastolla oli määräaikaisia kummilapsia, joita he tukivat aineellisesti ja rahallisesti kuukausittain määräsummalla. Lotta-Svärdin Pielisjärven paikallisosaston Nurmijärven kyläosastolla oli määräaikainen sotaorvoksi jäänyt lapsi, jolle Nurmijärven kyläosasto maksoi kuukausittain 300 markkaa ja Pankajärven ja Hattuvaaran kyläosastot ottivat lapsen omaksi kummilapsekseen. Perheessä oli myös viisi muuta lasta, joiden kummius oli jaettu eri kyläosastojen kesken. Mainittakoon, että paikallisosasto tarjosi kahvit kaikissa sankarihautajaisissa. Kyläosastojen keräämillä varoilla Lotta-Svärdin Pielisjärven paikallisosasto pystyi avustamaan mm. vuonna 1940 yhteenlaskettuina lahjoituksina 410670,95 markkaa, josta kyläosastojen osuus oli 20024,85 markkaa. Pielisjärvellä oli 21 lottien kyläosastoa.
Pankajärven kyläosaston puheenjohtaja, kansakoulunopettaja Toini Tellervo Tuulikki Ikonen, (os. Pajari, myöh. Honkanen, s. Asikkalassa 10.10.1908, k. 3.7.1988 Nurmeksessa) toimi myös lottien Pielisjärven paikallisosaston puheenjohtajana, varapuheenjohtajana ja valistushuoltajana. Toini oli kenraali Aaro Pajarin sisar.
Tiedot koonnut 22.2.2022
Elvin nuorin tytär Anitta Söder