Mehner Elina
Elina Mehner toimi muonituslottana sotasairaalassa.
Elina Elviira Mehner (o.s. Tyyskä) syntyi 10.6.1922. Elina liittyi Lotta Svärd -järjestöön talvisodan alkaessa. Hän oli silloin 17-vuotias ja asui Lappeenrannassa. Perheessä oli kahdeksan lasta, Elinalla oli kaksi vanhempaa veljeä ja yksi vanhempi sisko sekä neljä nuorempaa veljeä.
Elina oli suorittanut oppivelvollisuutensa kansalaiskoulussa ja mietti vasta ammatinvalintaa, kun sota alkoi. Hän oli silloin jakamassa lehtiä sekä Chymoksen tehtaalla käärimässä karamelleja paperiin. Elina liittyi lottajärjestöön ja pääsi töihin Armilan sotasairaalan keittiöön. Siellä keitettiin haavoittuneille sotilaille ruokaa, joka oli pääasiassa keittoa ja sitä tehtiin isossa kattilassa. Elinan tehtävä oli tiskata astioita. Hän asui isänsä ja isompien pikkuveljiensä kanssa kotimökissä Tykin kaupunginosassa, josta oli noin 10 minuutin kävelymatka Armilaan. Äiti oli lähtenyt evakkoon Savitaipaleelle pienimpien poikien kanssa.
kynttilä ei enää syttynyt, koska happi oli niin lopussa
Tykki oli levoton kaupunginosa ja sitä pommitettiin paljon, koska vieressä kulki rautatie. Elinan kotimökkiin ei onneksi pommi osunut koskaan. Naapurimökissä sen sijaan osui uuniin, mutta muuten rakennus onneksi säilyi. Elina yöpyi välillä kotonaan ja välillä Iitiässä ystävällisen mummon luona, joka majoitti evakkoja. Iitiään oli 12 kilometrin matka ja se taittui hiihtämällä metsän läpi. Välillä hän oli äitinsä evakkopaikassa Savitaipaleella yötä, mutta siellä hän ei viihtynyt, kun oli ahdasta ja piti nukkua kovalla tuvan penkillä. Matkakin oli niin pitkä, että piti mennä linja-autolla. Elina muisteli kovia talvisodan pakkasia ja kertoi palelluttaneensa kasvonsa, kun käveli sairaalaan töihin Tykistä, vaikka matka oli lyhyt.
Tykin pommituksista Elina muisti sen, että niitä mentiin suojaan pihamaan maakellariin. Kerrankin hän oli siellä nuoremman veljensä Einon kanssa yötä kynttilänvalossa. Kun he aamulla heräsivät kynttilä ei enää syttynyt, koska happi oli niin lopussa.
Kun talvisota loppui, Elina pääsi kampaajaoppiin Järveläisen Eevan kampaamoon. Jossain vaiheessa Eevan kanssa tuli sanominen, kun Elina ja oppilaskaverinsa olivat olleet illalla tansseissa ja myöhästyivät aamulla töistä. Eeva irtisanoi molemmat suutuspäissään, mutta perui jonkun ajan kuluttua puheensa. Se oli kuitenkin myöhäistä, koska Elina oli saanut oppilaan paikan Reskon kampaamossa ja missä vielä palkkakin oli kuulemma parempi. Jatkosodan alkaessa Reskon kampaamo lähti evakkoon ja Elina lähti uudestaan lottatöihin.
eräänä yönä venäläisten ammus osui naapuritelttaan, missä kaksi lottaa kuoli
Jatkosodan aikana Elina aloitti rintamalottana, vaikka oli vasta täyttänyt 19 vuotta. Paikka oli Aunuksen lähellä Laatokan takana. Elina oli rintamalla 5. Divisioonassa, jota johti eversti Karhu. Hän oli siellä kolme ja puoli kuukautta. Lotat yöpyivät metsässä teltoissa ja eräänä yönä venäläisten ammus osui naapuritelttaan, missä kaksi lottaa kuoli. Elinaa alkoi pelottaa rintamalla olo. Eräs sotilas oli hänelle sanonut, että noin nuoren naisen ei pitäisi olla niin lähellä rintamaa. Sen jälkeen Elina pyysi siirtoa kotirintamalle ja siihen suostuttiin. Aunuksen jälkeen Elina työskenteli mm. Öllölässä (1941, Joensuu) sekä Kattelussaaressa (1942, Lappeenranta) mottimetsällä muonittamassa.
Jossain vaiheessa jatkosodan loppuvaiheessa Elina palasi kampaajaoppilaaksi Reskon kampaamoon Lappeenrantaan. Rouva Resko oli itse evakossa lastensa kanssa ja hän luotti kampaamon hoidon oppilaansa vastuulle. Elina lähetti rouva Reskolle kampaamon tulot maksettuaan ensin laskut ja palkat pois. Hän ei kuitenkaan lopettanut kokonaan lottatöitä, vaan työskenteli edelleen sunnuntaisin erilaisissa kotirintaman tehtävissä.