Mattila Marjatta
Marjatta Stålhammar työskenteli muonitus- ja lääkintälottana Sotasairaalassa.
Aino Marjatta Mattila (o.s. Stålhammar) syntyi 18.7.1920 Längelmäellä. Hän oli kuudesta sisaruksesta vanhin. Koulussa hän oli hyvä oppilas. Neljännen luokan lukukausitodistuksessa Kangasalan Yhteiskoulusta keväältä 1939 on kuusi kiitettävää arvosanaa. Jo talvisodan aikana Marjatta oli palveluksessa Kangasalan viestivarikolla, mutta tarkempia tietoja tästä ei ole.
Lottana
Marjatta Stålhammar kuului Lotta-Svärdin Pirkka-Hämeen piirin Kangasalan paikallisosastoon ja työskenteli muonituslottana 55. Sotasairaalassa Kangasalla 25.3.1942–31.8.1943. Kesällä 1943 hän suoritti Lotta-Svärd -piirikurssit Nokialla seuraten erikoisopetusta lääkintäjaostossa ja työskenteli tämän jälkeen lääkintälottana ja sairaanhoitaja-apulaisena Tampereella 10. Sotasairaalassa 1.9.1943–30.11.1944 sekä 10. Sotavammasairaalassa 1.12.1944–11.2.1945.
Sotien jälkeen
Sodan jälkeen Marjatta työskenteli mm. sihteerinä, toimistoapulaisena, laskuttajana sekä postitoimiston hoitajana. Hän avioitui Väinö Mattilan kanssa 23.6.1948. Perheeseen syntyi kolme lasta, poika ja kaksi tytärtä, joilla on myös sisarpuoli. Valtion Rautateillä työskennelleen isän työn vuoksi perhe muutti usein, asuen aluksi Vilppulassa ja myöhemmin Lylyssä, Mäntässä, Salmisella lähellä Suonenjokea, Toijalassa, Tuomiojalla, Raahessa, Pieksämäellä sekä uudelleen Toijalassa.
Vuonna 1977 Marjatta ja Väinö muuttivat uuteen kerrostaloon Tampereen Amurissa, jossa asuivat loppuikänsä. Marjatta viihtyi hyvin myös mökillä Juupajoen Lylyssä. Vuonna 1984 valmistui uusi mökki Lylyjärven rannalle. Sen terassilla istuen Marjatta vietti aikaa kiikaroiden järvelle ja ottaen vastaan mökille saapujat. ”Mamman” lämpimät tervetulotoivotukset halauksineen tulivat tutuiksi seitsemälle lapsenlapsellekin. Hän lausui tulijoille aina värssyn:
”On tyyni nyt, ei tuule nyt, on tuulikin jo tyyntynyt.
Marjatta piti rauhallisista harrastuksista kuten lukemisesta, oli taitava käsitöissä ja erinomainen ruoanlaittaja. Hän myös kuunteli mielellään ikivihreitä saksalaisia lauluja. Siisteydestä ja järjestyksestä hän huolehti aina tarkasti. Kotona kaikki tavarat olivat paikoillaan ja mattojen hapsutkin suoristettu.
Marjatta ja Väinö perheineen myös matkailivat paljon. He vierailivat usein Sveitsiin muuttaneen tyttären perheen luona ja alppimaan maisemista tuli Marjatallekin tärkeitä.
Marjatta Mattila (o.s. Stålhammar) kuoli Tampereella 31.8.1998.