Markkula Eeva
Eeva Markkula toimi talvisodassa kaatuneiden evakuointikeskuksessa.
Eeva Elisabet Markkula (os. Koivusaari) syntyi Kurikassa 12.7.1915.
Talvisodassa hän toimi kaatuneiden evakuointikeskuksessa lottana, joka otti vastaan rintamalta tuotuja kuolleita jäätyneitä sotilaita. Yhdessä muiden lottien kanssa he laittoivat kuolleet lämpimän saunan lauteille ja sulaneina pesivät nämä ja laittoivat arkkuihin kotiseudulle vietäviksi. Eevan korva paleltui ja operoitiin, mutta siitä jäi elinikäinen jokapäiväinen päänsärky.
Eeva Elisabet Markkula menehtyi Kanta-Hämeen keskussairaalassa 5.12.1985.
Eeva Markkula toisella rivillä, vasemmanpuoleinen kahdesta istujasta.
Eevan tytär muisteli myöhemmin:
”Lottia kaiketi pyydettiin kirjoittamaan sotilaille rintamalle ja niin äitikin teki sillä seurauksella, että hänet vihittiin kesällä 1943 isäni Arvo Kalle Markkulan (s. 1911) kanssa. Minä synnyin 1945 heinäkuussa ja vielä neljä muuta lasta, nuorin vuonna 1952.
Elämä maalaistalossa Rengossa, jossa sota-aikana ei ollut hoitajia oli tietysti tiukkaa. Isäni isä sai surmansa vuonna 1918 punaisen ampujan kädestä ja äitinsä kuoli vuonna 1940. Ainoa sisar meni naimisiin 40-luvun alussa, joten talo jäi tyhjilleen. Isä oli sodassa koko ajan. Mutta sellaistahan yhteiselämän alku oli siihen aikaan. Oikeastaan pelkkää työtä.
Äiti oli pellolla, hoiti karjan ja keittiötyöt siinä sivussa. Lapset pyörivät jaloissa.
Valitettavasti en tiedä paljoakaan äidin elämästä nuoruusvuosina. Kurikassa hän eli isossa perheessä ja koki ystävättären kuoleman salamaniskusta seisten itse vieressä marjamatkalla. Kotitalokin paloi, mutta äiti oli pohjalainen nainen, joka selvisi elämästään kunnialla.
Valitettavasti sodan jälkeen olimme liian pieniä kyselemään vanhempien elämästä. Isällä huononi kuulo tosi paljon sodassa, että hänen kanssaan oli aika vaikea puhuakin. Nyt kun asiat kiinnostaisivat ei ole keneltä kysellä.”